Updated on helmikuu 2, 2017
Aivan mahtava mustikkapiirakka!
Mustikkapiirakka – Anterimukka, +16 °C, takka
Tämä ruoka voi olla haastava nuotiolla toteutettavaksi, mutta vaelluksella autiotuvan takassa valmistettuna sillä saa takuuvarmasti kavereita. Tämän piirakan valmistimme Anterimukan autiotuvalla Urho Kekkosen kansallispuistossa. Anterimukan tupa oli vaelluksemme puolivälin krouvi ja ehdoton huippukohta. Kesko on rakentanut kyseisen kämpän vuonna 1964 ja lahjoittanut sen ”kaikkien kulkijoiden käyttöön.” Tämä suurista keloista rakennettu kämppä on autiotupasarjassa täysin omaa luokkaansa ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kämpällä on myös erinomainen sauna josta pääsee pulahtamaan suoraan Anterijokeen.
Päätin vaelluksella järjestää kavereille pienen yllätyksen enkä puhunut jälkiruoka-aineksista mitään etukäteen. Muutamaa kilometriä ennen tupaa satuimme ohittamaan runsaan mustikkaesiintymän jolloin totesin että voisimme kerätä pari rasiaa täyteen.
Piirakan resepti on otettu Anna-Leena Härkösen Taikinaterapiaa-kirjasesta. Se ei todellakaan ole mikään light-versio, mutta vaelluksella hieman tavallista runsaampaan rasvan ja sokerin käyttöön lienee varaa.
Ainekset:
- 2½ dl vehnäjauhoja
- vajaa 1dl sokeria
- ½ tl leivinjauhetta
- 150 g voita
- 2 rkl vettä
- rasvaa astian voiteluun
- täytteeseen ~3-4 dl mustikoita ja ½ dl sokeria
- varalle ruokalusikallinen perunajauhoja
- trangian paistinpannu
- takka mielellään melko laajalla tulipesällä
Valmistus:
Anna piirakan vetäytyä hetki viileässä ennen tarjoilua. Syö hyvällä ruokahalulla. Piirakka toimii erinomaisesti myös seuraavana aamuna aamupuuron jatkeena.
Updated on elokuu 14, 2026
Sairaan hyvät sinisimpukat
Sinisimpukat – Nuuksio, -14 °C, trangialla
Retkellä nälkä yllättää helposti, ja toisaalta pääruoan valmistuminen kestää monesti useamman tunnin. Silloin mukaan on hyvä varata ainekset nopeasti valmistuvaan alkuruokaan, joka paitsi hillitsee pahinta nälkää, myös antaa juhlavan aloituksen retkiruokailulle. Tällä kertaa päätimme kokeilla sinisimpukoiden valmistusta trangialla. Kokemus oli niin onnistunut, että uskoisin simpukoiden pääsevän jatkossakin alkuruokalistallemme.
Olimme metsässä neljän hengen porukalla ja tämä määrä riitti alkuruoaksi meille varsin mainiosti.
Ainekset:
- 2 kg sinisimpukoita kuorineen
- valkosipulia muutama kynsi
- hieman tuoretta timjamia
- kuksallinen (noin 2dl) valkoviiniä, esim. Sauvignon Blanc
- reilu nokare voita paistamiseen
- patonkia simpukoiden kanssa tarjottavaksi
Valmistus:
- Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet
- Hienonna joukkoon hieman timjamia
- Kuullota valkosipuli ja timjami voissa parin minuutin ajan
- Kun muut retkeläiset alkavat ääneen ihastella kattilasta nousevaa tuoksua, kaada joukkoon sinisimpukat (muista poistaa kuolleet yksilöt joukosta!)
- Laske kattilan päälle trangian paistinpannu ja ravista ylösalaisin niin, että voisula ja mausteet levittyvät simpukoiden päälle
- Lorauta joukkoon valkoviini ja laita kattila kansineen kovalle lämmölle, niin että valkoviini kiehuu voimakkaasti ja höyryttää simpukat
- Jatka, kunnes simpukat (tai suurin osa simpukoista) ovat auenneet
Ja ei muuta kuin kokeilemaan! Muista: vain auenneet simpukat syödään!
P.S. Ruoka kokeiltiin 14 asteen pakkasessa tammikuisessa Nuuksiossa. Jos yhden asian tästä reseptistä muuttaisin, niin ehkä tuon lämpötilan – sydäntalvi ei kenties ajankohtana ollut kaikkein otollisin sormiruoalle. :)
Updated on huhtikuu 26, 2015
Tästä se lähtee
Näin.
Yli vuoden huolellisen (tai huolettoman) suunnittelun tuloksena meillä on nyt blogi johon dokumentoida retkiruokakokemuksia. Aika paljon hyväksi havaittuja reseptejä on tullut jo testattua joten alkuun päästään varmasti niitäkin dokumentoimalla.
Ruokailussa on itsessäänkin jo jotain maagista. Kuinka erilaisia raaka-aineita ja mausteita sekoittamalla saa muodostettua mitä moninaisimpia makukokonaisuuksia. Retkellä jokainen ruoka maistuu vielä kotikeittiötä paremmalta – liekö kyse sitten havunneulasista, kovemmasta nälästä, ulkoilmasta tai jostakin muusta.
Ruoanlaitto metsässä on myös omanlaisensa nautinto: fiilis keittoa lusikoidessa on aivan eri, kun on ensin perannut jäisen hummerin -10 asteen pakkasessa paljain käsin (tarina tästä tulossa). Ruoanlaittovälineistö on kotikeittiötä huomattavasti rajatumpi joten tehdessä oppii ajan myötä soveltamaan mitä erilaisimpia tekniikoita. Hiljalleen taidot karttuvat ja mieli vaatii yhä vaikeampia haasteita.
Tämän blogin tarkoituksena on tarjota vinkkejä retkiruoista, joilla ei tarvitse pelätä annoskateutta.
The best is yet to come.
