hot dog makkara bonfireappetit

Street food goes metsä

Metsähodarit – Nuuksio, +7 °C, nuotiolla

Juttumme käsittelee jälleen kerran suosittua metsäevästä: nuotiomakkaraa. Tuo leivokseksikin määritelty elintarvike esiintyy laajalti erätulilla ympäri maan eikä varteenotettavaa kilpailijaa tunnu löytyvän. Makkaraa olemme käsitelleet jo kerran aiemminkin, mutta tämä kestohitti ansainnee vielä toisen käsittelyn. Nuotiomakkaran ilmeinen kehityskohde oli luonnollisesti rakentaa hodari sen ympärille.
Hodarihan on lopulta todella yksinkertainen konsepti: leipä, sekalaisia täytteitä ja makkara väliin. Riittää, kun panostat leipään, täytteisiin ja makkaraan, niin herkullinen lopputulos on taattu. Ja mikä parasta, jokainen saa koota itselleen mieluisan kombon tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Aurinkoisen kevätpäivän koittaessa päätimme suunnata ex tempore -päiväretkelle. Pakkasimme reppuun nyyttärimeiningillä hankitut hodaritarvikkeet ja kainaloon seurueen koirajäsenet. Puolen tunnin reippaan kävelyn jälkeen saavuimme Kämmenlammen nuotiopaikalle ja aloitimme heti tiukan kokkaustuokion.
hot dog makkara bonfireappetit
Hodarien valmistelu alkaa ainesosien valmistelulla. Meidän palettiimme kuului tällä kertaa:

    • Hatting mini -hodarisämpylät kaupan hyllyltä
    • muutamaa erilaista nakkia ja makkaraa
    • pekonia
    • sipulia
    • suolakurkkuja
    • ketsuppia
    • Sweet Baby Ray’s barbequekastiketta
    • teriyakimarinoitu salaatti (Raasta porkkanaa ja kurkkua, sekoita joukkoon silputtua korianteria sekä loraus teriyakikastiketta ja valkoviinietikkaa. Pakkaa tiiviiseen rasiaan jo kotona ja anna marinoitua kävelymatkan ajan.)
 hodarit

 

Sämpylät ja nakit saatiin kuumiksi nuotiopaikan ritilällä, ja varrellinen Muurikka osoitti jälleen kerran tarpeellisuutensa sipulien ja pekonien käristelyssä. Alla pari tyylinäytettä tämänkertaisesta menustamme – eipä jäänyt nälkä tälläkään kertaa.

Combo #1: maustekurkku-sipuli-pekoni-bbq

hot dog tuborg

 

Combo #2: teriyakisalaatti-sipuli-pekoni

hot dog hartwall ipa
Mitkä ovat omat suosikkitäytteesi hodarissa?

Ankanrintaa avotulella

Ankanrinta – Nuuksio, +0 °C, nuotiolla

Kevään korvilla Suomen metsissä alkaa ajanjakso, jolloin sääolosuhteet eivät aina ole kohdallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ruoka voisi olla! Tuodaksemme nautintoa tihkusateiseen metsään päätimme valmistaa ankanrintaa viismausteella ja appelsiinikastikkeella.

Tarvikkeet

  • Nuotipaistinpannu
  • Kattila
  • Raastinrauta
  • Folioa
  • Siivilä
  • Ankan rintafileitä 3-4 kpl
  • 2 appelsiinia
  • 1 sitruuna
  • Viismauste (tähtianis, neilikka, fenkoli, sichuaninpippuri, inkivääri)
  • 2-3 salottisipulia
  • Ruokosokeria n. 2 rkl
  • Balsamicoa (tumma tai vaalea) 2-3 rkl
  • Kanalientä n. 2 dl (fondi tai liemikuutio käy)
  • Maizenaa suurustamiseen
  • Voita paistamiseen
  • Suolaa, mustapippuria
Viismauste on Kiinassa runsaasti käytetty sekoitus, jonka tuoksu on upea ja sopii täydellisesti ankalle. Mittaa tarvittavia mausteita yhtä suuret määrät ja jauha joko morttelissa tai maustemyllyssä hienoksi. Voit tehdä sitä kotona etukäteen tai ostaa valmiina, mikäli haluat säästää aikaa ja vaivaa.
Raasta appelsiinien ja sitruunan kuoret kokonaan, ota talteen n. 1 rkl appelsiiniraastetta kastikkeeseen ja purista appelsiinien mehu talteen. Lisää raasteen sekaan n. 2 rkl valmista viismaustetta ja sekoita huolellisesti. Jätä vetäytymään hetkeksi.
Tee ristikkäisiä viiltoja rintafileiden nahkapuolelle. Tarkoituksena on saada rasvaan siisti salmiakkikuvioitus ilman, että lihapinta tulee näkyviin. Hiero fileiden pinnalle edellä valmistettua viismausteen ja hedelmänkuorien seosta. Tässä ei kannata kitsastella, vaan hiero reippaasti seosta koko fileen päälle.
Paistamiseen tarvitaan tarpeeksi suuren ja mielellään paksupohjaisen nuotiopaistinpannun.
ankanrinta
Laita ankanrinta nahkapuoli alaspäin kylmälle paistinpannulle ja vasta sen jälkeen pannu siirretään nuotiolle. Näin rasva sulaa hiljalleen pannulle ja liha lämpenee tasaisesti. Paista rasvapuolta n. 3-5 minuuttia ja käännä. Paista lihapuolta 1-2 minuuttia. Muista, että ankanliha saa jäädä punertavaksi sisältä. Siirrä valmiit fileet folion sisään ja aseta vetäytymään nuotion lähelle.
ankanrinta
Appelsiinikastikkeen valmistus on helppoa. Pilko sipulit, tee kanaliemi valmiiksi ja tee suuruste valmiiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Kuullota sipuli voissa ja siirrä hetkeksi odottamaan. Sulata sokeri kattilassa, mutta älä polta sitä. Lisää balsamico ja anna hetken kiehua kunnes sokeri on liuennut kokonaan. Lisää sipulit ja appelsiinimehu ja anna hautua n. 5 min. Lisää kanaliemi ja kiehauta kertaalleen. Tämän jälkeen siivilöidään sipulit pois kastikkeesta. Lisää siivilöinnin jälkeen suuruste ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Lisää loput appelsiininkuoret sekaan ja lisää pieni nokare voita.

Ota rintafileet, viipaloi ne siististi ja aseta näyttävästi tarjolle kastikkeen kera.  Lisukkeena toimii erinomaisesti esimerkiksi riisi tai salaatti. Ruokajuomana ankalle suosittelemme Pinot Noir-rypäleestä valmistettuja hieman kevyempiä punaviinejä.

Ameriikan Pannukakut

Pannukakut – Nuuksio, -18 °C, Trangia

Aamiainen on päivän tärkein ateria metsässäkin. Hyvä metsäaamiainen maistuu hyvälle ja on miellyttävä valmistaa vaikka aamukohmeisenakin. Juuri tällaiseen aamiaistarpeeseen vastaavat nämä herkulliset amerikkalaistyyppiset pannukakut vaahterasiirapin kera.

Kirpeänpirteän talviauringon noustessa kylmänä ja kirkkaana vietimme taannoin rauhallista retkiaamua pannukakkuaamiaisen parissa. Amerikkalaistyyliset pannukakut vaahterasiirapin ovat erään bloggaajamme lauantaiaamujen perhetraditio, jonka juuret ovat Greenwichissä Connecticutissa. Tämän reseptin toteutus onnistuu nousematta lainkaan makuupussista, mikä lasketaan suureksi voitoksi kylmissä lämpötiloissa.

Valmistusta varten tarvitaan vain pannu ja lämmönlähde. Pannuna käytössämme oli pieni teräksinen 5” blinipannu. Trangian paistinpannu on tarkoitukseemme liian ohut ja laaja. Lämmönlähteen tärkein kriteeri on yllättäen tarpeeksi heikko teho! Pannukakkujahan ei paisteta kuten ugrilaisia lettuja kuumalla pannulla. Rauhallinen paisto kestää n. 1-1½ min/puoli. Jotta paksut pannukakut eivät tuossa ajassa palaisi pinnalta mutta kypsyisivät sisältä on lämmön oltava optimaalinen. Trangian poltin rajoitin täysin auki tuotti parhaan tuloksen pannun lämmittyä. Tätä ruokaahan ei oikeastaan voi pilata kuin väärällä paistolämmöllä. Prosessikeskeinen kokkaaja paistaa kahdellakin pannulla jos ruokittavia suita on enemmän.

Kuiva-aineet kannattaa sekoittaa jo kotona keskenään ja lisätä puskissa sitten sekaan nesteet. Pidemmällä vaelluksella maito tietysti korvataan maitojauheella. Sesonkiaikoina taikinaan voi miksata vaikka makuupussin vierestä poimittuja marjoja. Keralle tarjottavaksi suosittelemme vaaterasiirappia, joka säilyttää nähtävästi juoksevuutensa kovassakin pakkasessa.

Taivaallisen herkullista ja ravitsevaa!

letut

Ameriikan Pannukakut kahdelle

  • 3 dl luomutäysmaitoa
  • 2,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • ½ dl kookossokeria
  • 1½ tl leivinjauhetta
  • ½ tl vaniljasokeria
  • ripaus vuorisuolaa
risotto metsä bonfireappetit

Retkeilijän rapurisotto

Jokirapurisotto – Nuuksion Kaitalammella, +1 °C, keittokatoksella

Keittokatokset ovat erinomainen tapa aloittaa metsäruokaharrastus. Niitä on varsinkin Nuuksion kansallispuiston alueella erittäin runsaslukuisesti tarjolla. Keittokatokset ovat mainioita paitsi sallitun tulenteon ja helpon saavutettavuuden, myös niiden tarjoaman sateensuojan ja valmiiden polttopuiden puolesta. Tarkempia tietoja keittokatoksista löytyy Metsähallituksen luontoon.fi-sivustolta.
Mekin otimme suunnaksi Kaitalammen eteläisimmän keittokatoksen helmikuussa, kun ohjelmassa oli muutaman tunnin pikavisiitti metsään.
nuuksio

Retki alkoi totuttuun tapaan puiden pilkkomisella, tulien virittämisellä ja – kuinkas muuten kuin nopealla some-sessiolla. Tilanne on sikäli uusi, koska kännyköiden näpertely ei perinteisesti ole kuulunut retkeilyfilosofiassamme eräilyn ytimeen, mutta blogin myötä uudistuminen on tälläkin saralla olennaista. Toisaalta jälkikäteen kuvia katsellessa mieli palaa väkisinkin takaisin retkelle ja tarjoaa näin nopean irtioton arjesta.Ruoaksi valitsimme hyvin nollakeleille sopivan risoton, jonka valmistaminen ei vaadi ääretöntä näpertelyä, ja joka pysyy lämpimänä kohtuullisen hyvin. Risottoa ryyditimme jokiravunpyrstöillä, jotka nekin ovat hyvä vaihtoehto kylmän ajan retkeilyyn vaatimansa säilytyslämpötilan puolesta.

risotto

Ruoka- ja ruoanlaittoviiniksi valitsimme Adobe Gewürztraminer Reserva 2014:n joka osoittautui kuksasta juotuna erinomaiseksi valinnaksi tälle ruoalle.

Ainekset

  • 3 dl risottoriisiä
  • jokiravunpyrstöjä
  • puolikas keltasipuli
  • noin 7 dl kalalientä
  • suolaa
  • parmesania
  • meiramia koristeluun
  • voita paistamiseen
  • valkoviintä ruoanlaittoon ja nautiskeluun

Resepti

Kaada kalaliemi erilliseen kattilaan ja aseta se tulelle hiljakseen lämpenemään. Käytimme valmistuksessa kalaliemikuution sijaan valmista Puljonki-kalalientä, jota myytiin ainakin Sellon Citymarketissa litran tetrapakkauksessa. Valmiin kalaliemen eduksi osoittautui loistavan maun lisäksi matala suolapitoisuus. Pidemmällä retkellä kilon liemi toki painaa rinkassa jonkin verran, mutta lyhyille reissuille tämä on lämpimässäkin säilyvänä oivallinen vaihtoehto.

Pilko sipuli pieniksi paloiksi ja kuullota sipulia voissa muutama minuutti. Lisää riisi ja kuullota kohtuullisella lämmöllä. Jos riisi alkaa saada väriä, siirrä valmistusastia kauemmas tulelta. Pidä riisi liikkeessä koko kuullotuksen ajan.

risotto

Kun riisi alkaa muutaman minuutin kuluttua muuttua läpikuultavaksi, kaada joukkoon loraus valkoviiniä ja jatka sekoittamista. Kun viini on imeytynyt riisiin, aloita kalaliemen lisääminen hiljalleen. Siirrä pakki hieman sivumpaan, jotta liemi ei poreile liian voimakkaasti. Liian nopean kypsennyksen uhkana on, että riisin ulkopinta kypsyy mutta sisus jää raa’aksi.

Lisää kalalientä noin desilitran tilkka aina, kun edellinen erä on imeytynyt riisiin. Sekoita jatkuvasti. Kun olet jatkanut tätä noin 15 minuuttia, tarkista riisin kypsyys.

Kun riisi on lähes valmista, siirrä pakki tulelta miedolle lämmölle ja kutsu ystäväsi syömään. Maista risottoa ja lisää tarvittaessa suolaa makusi mukaan. Lisää joukkoon jokiravunpyrstöt, ja anna niiden lämmetä riisin joukossa muutama minuutti.

Koristele annokset parmesan-lastuilla ja meiramilla – ja nauti hyvällä ruokahalulla!

risotto

Karamellia ja palavaa rommia

Kaura-omenapaistos – Nuuksio, +1 °C, nuotiolla

Loistavia metsäjälkiruokia on lukuisia, mutta nyt esittelemme tulevan klassikon: kaura-omenapaistoksen. Reseptin meille lähetti Timo ”Mudi” Muttonen, joka tunnetaan partiopiireissä erinomaisena kokkina. Saimme Mudilta käyttöömme myös valmistusohjeet, joita pyrimme luonnollisesti seuraamaan mahdollisimman tarkasti optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Mikäli mahdollista, kannattaa hyödyntää kotimaisia puutarhaomenoita valmistuksessa, sillä niiden malto on kypsennettynä sopivan pehmeää tähän käyttötarkoitukseen. Kannattaa myös suosia hieman happamampia lajikkeita, jottei paistoksesta pääse tulemaan liian imelää. Mikäli vuodenaika ei ole otollinen, on esimerkisi Granny Smith -lajike havaittu hyväksi vaihtoehdoksi.

Aloita valmistus virittämällä sopivankokoinen nuotio ja odottamalla hetken, kunnes se hiillostuu hieman. Näin paistoksen saa tehtyä tasaisemmassa lämpötilassa ja on helpompi keskittyä olennaiseen.

nuotio

Ainekset

  • Kolme hapanta omenaa
  • 1 dl sokeria
  • 100 g voita
  • 1,5 dl pikakaurahiutaleita
  • 2,5 dl rommia
  • lisukkeita maun mukaan, esim. kermaa, vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä
  • Bonfire Appétit suosittaa reunallista nuotiopaistinpannua liekittämisen helpottamiseksi

Tässä ruokalajissa ei tarvitse miettiä säilyvyyksiä maasto-olosuhteissa, joten valmistus toimii kelillä kuin kelillä. Mikäli haluaa kuitenkin tarjoilla paistoksen kanssa kermavaahtoa tai vaniljakastiketta, kannattaa kesäkuumalla pilaantuvat elintarvikkeet pakata pieneen kylmälaukkuun parin kylmäkallen kanssa.

Valmistus

Aloita pilkkomalla omenat sormenpään kokoisiksi kuutioiksi. Omenat voi kuoria mikäli niiden suutuntuma ei miellytä, mutta itse valitsimme ns. rustiikin valmistustavan.

omena

Lämmitä pannu nuotiossa kuumaksi, sulata siinä nokare voita ja lisää omenapalat pannulle. Anna ruskistua hieman, mutta varo polttamasta niitä liian kovassa lämmössä. Kaada sokeri pannulle ja anna sen sulaa palojen pinnalle. Näin sokeri karamellisoituu eli toisin sanoen muuttuu palojen pinnalle kauniiksi kiilloksi.

flambeeraus

Seuraavaksi siirrytään liekittämiseen rommin avulla. Mudin ohjein: ”Huuda huomiota ja kerro flambeeraavasi. Tämä on erittäin katu-uskottava temppu ja nostaa arvostuksesi tappiin.” Vahingosta viisastuneena voimme vihjata, ettei tässä vaiheessa kannata pitää päätä suoraan paistinpannun yläpuolella mikäli haluaa säilyttää kulmakarvansa, parrasta puhumattakaan.

Anna alkoholin palaa pois ja kiehauta hetki omenapaloja jäljelle jääneessä nesteessä. Lisää kaurahiutaleet ja sekoita. Annos on valmis, kun koko paistos on kauniisti ruskistunut. Mikäli joudut valmistamaan ruoan monessa erässä, kannattaa käyttää foliota pitämään ensin valmistunutta osaa lämpimänä. Anna valmiin paistoksen vetäytyä hetken aikaa miedossa lämmössä ja tarjoile haluamasi lisukkeen kanssa. Helppoa ja nopeaa!

Pannukahvin jauhamista perinteisellä kahvimyllyllä

Pannullinen pannukahvia, kiitos.

Joku sanoi, että kahvi maistuu parhaalta kultareunaisesta kupista, toinen kertoi, että aamukahvi on parasta, mitä maa päällään kantaa. Kumpikin on oikeassa. Meidän mielestämme kahvi taas on parasta kannonnokassa, metsän keskellä kuksasta juotuna.

Kahvitauko ja kahvittelu on aina jotain muuta kuin pelkästään kuuma juoma kupissa. Haluamme tehdä siitä kokemuksen, jossa pääsemme tekemään muutakin kuin lämmittämään veden, mittaamaan kahvin ja kulauttamaan tumman juoman kurkkuun. Kahvista löytyy paljon kokemuksia ja makuelämyksiä, kun sitä miettii ja siihen hieman panostaa.

Pannukahvin jauhamista perinteisellä kahvimyllyllä
Päiväretkillä ja lyhyemmillä vaelluksilla meillä on aina mukana kahvimylly, jolla jauhamme kahvin. Kahvi maistuu näin huomattavasti paremmalta kuin valmiiksi jauhettu kahvi. Oikea karkeus pannukahviin on hieman karkeampaa kuin tavallinen suodatinjauhatus.

Kahvimme on aina tuorepaahdettua kahvia. Tämä tarkoittaa sitä, ettö olemme joko itse paahtaneet sen tai paahdosta on kulunut korkeintaan pari kuukautta. Tuorepaahtoista kahvia on saatavilla pienpaahtimoista. Heidän käyttämänsä kahvi on laadukasta ja saat halutessasi tietää myös mistä kyseinen kahvi on peräisin.
Kahvipapujen paahtamista leirinuotiolla
Pannukahvin valmistat helposti seuraavan ohjeen mukaan.

Ohje hyvään pannukahviin:

Laita raikas vesi tulille. Kun vesi kiehuu, ota pannu pois tulelta ja mittaa kahvi. Hyvä resepti kahville on 60 grammaa litraa kohden, mutta maastossa emme käytä vaakaa. Kaada puruja kuuman veden päälle niin, että niistä tulee sopiva keko. Kahvi pitää saada kastumaan tasaisesti, joten sekoita tikulla niin, että kahvi kastuu kokonaan. Anna tämän jälkeen kahvin olla pieni hetki, aikaakaan emme mittaa, mutta sellainen tovi, jossa vaihdetaan kuulumiset muiden nuotiolla olevien ihmisten kanssa.

Kun sopiva hetki on mennyt, on aika säikyttää kahvi ja niistää nokka. Säikyttämisen tarkoitus on saada pinnalla oleva kahvi tippumaan pohjalle. Kaada kuksaan kahvia ja kaada se takaisin pannuun. Samalla niistät nokan, eli kahvipannun nokassa olevat kahvinpurut eivät tule kuksan pohjalle, vaan menevät takaisin pannuun.

Kaada kahvi kuksaan, odota että se jäähtyy hieman ja nauti vaikka tikkupullan kanssa.

Metsämiehen mignonette

Osterit lumipedillä – Nuuksio, +0 °C, raakaruoka

Elävässä luonnossa elävää ruokaa. Meren aallot maistuvat keskellä mäntymetsääkin pienellä järjestelyllä.

Ostereita tulee popsittua kotona ja ravintoloissa, mutta harvojen olemme nähneet niitä suomalaisessa metsässä syövän. Kenttäoloissa elävät osterit toimivat parhaiten alkuruokana, jolloin riittää 3-6 yksilöä ruokalijaa kohden ja kannettavaa on vähemmän. Eri osterilaatuihin kannattaa rauhassa tutustua jo ennen kauppareissua. Kalakauppiaallamme oli tällä kertaa valitettavasti vain yhtä laatua ostereita tiskissä. Fines de clairella mentiin tällä kertaa.

Rinkkaa pakatessa on tärkeä muistaa säilyttää osterit oikein päin. Kätevä tapa on pakata osterilaatikko jäiden kera sanomalehtiin, jolloin mahdollisesti vuotavat mehutkaan eivät hajusta koko rinkkaa. Sanomalehtipakkaus myös tasaa lämpötilaa mahdollisimman lähelle tavoiteltavaa +2 C. Jäätyessäänhän osterit kuolevat, mitä emme tietenkään toivo. Parasta aikaa metsäostereille ovat pikkupakkaset, jolloin kylmäketju ei pääse katkeamaan, mutta otukset eivät toisaalta kuole kylmyyteenkään. Muistisääntö ärräkuukausista pätee Pohjolassakin.

Muun seurueen viritellessä asentopaikalla tulia tarttuu retkikunnan osterimestari mukanaan tuomaansa osteriveitseen. Vankan kokemuksemme mukaan suomalaisten kyläseppien taiten tekemät hiiliteräspuukot eivät sovellu laajempaan osterisavottaan, niistä kun herkästi katkeaa kärki. Hyvän osteriveitsen saa melko halvalla ja illemmalla se toimii myös hyvin laavun maakiilana. Osteriveitsi on myös vähemmän hasardi tapaturma-alttiissa osterinavausprosessissa. Menestyksellisesti avatut osterit kannattaa latoa vaikka suoraan hangelle odottamaan nälkäisiä ruokailijoita.

Ostereiden maku on parhaimmillaan ilman mausteita. Jos haluaa vaihtelua ja viboja, voi tehdä esimerkiksi alla kuvatun klassisen mignonetten jo kotona. Muutama milliltran kymmenys riittää per osteri, jottei makukokemuksesta tulisi liian marinadinen. Tuota etikan ja sitruunan peruspohjaa voi muunnella myös makunsa mukaan vaikkapa chilillä tai korianterillakin.

Juomana ostereiden kera nautimme varmalla klassisella linjalla sancerrea. Rinkassa hyvin temperoitunut kevyt ja hedelmäinen Mellot Sancerre La Chatellenie 2013 (ei kuvassa) oli täydellinen pari merellisille ystävillemme.

Metsämiehen mignonette
  • 50ml punaviinietikkaa
  • 10ml sitruunamehua
  • 1 pieni salottisipuli mahdollisimman pienenä hakkeena
  • tuoreelta jauhettua mustapippuria
  • merisuolaa samalta alueelta kuin osterit

Vaihtoehto Campingille

Omatekoinen makkara – Nuuksio, -6 °C, kaminalla
Makkara lienee perinteisin retkiruoista, luultavasti koska on helppoudessaan varmasti ylivoimainen nuotiolla valmistettavaksi. Mekin päätimme turvautua makkaran voimaan ollessamme valvomassa partiokisoja. Ruoka ei tällä kertaa valmistunut tulella, vaan käytimme kypsytyksessä puolijoukkueteltan lämmikkeenä ollutta kaminaa.
Emme tyytyneet marketin makkaravalikoimaan, vaan päädyimme tekemään itse omamme. Ennakko-odotuksista poiketen makkaran valmistus maasto-olosuhteissa on itseasiassa sangen helppoa. Aivan vaellusolosuhteisiin tästä metsäruoasta ei tosin ole, sillä valmistukseen tarvitaan parikiloinen lihamylly, jolla valittu liha jauhetaan. Parasta omatekoisessa makkarassa on, että sen voit maustaa kirjaimellisesti haluamallasi tavalla. Ohessa oma versiomme.
Ainekset
  • haluamasi määrä rasvapitoista lihaa (esim. sian niskaa eli kassleria)
  • sinihomejuustoa
  • sian silavaa
  • sian suolta
  • lihamylly muoviohjurilla
  • nuotiopaistinpannu
  • kamina
  • foliota

 

Valmistus

Aloita jauhamalla liha myllyn läpi. Liha ei oikeastaan voi olla liian hienoa, vaan voit hyvin tarvittaessa jauhaa lihan useampaan kertaan. Kun liha on jauhettu, lisää joukkoon sinihomejuusto, silava ja/tai muut haluamasi mausteet ja sekoita ainekset taikinaksi.

Kun taikina on valmis, aseta muovinen suppilo-ohjuri myllyn suulle, ja pujota sian suoli sen ympärille. Valmis taikina jauhetaan myllyn läpi makkaraksi, joka on hyvä ”katkaista” pyöräyttämällä pötkö ympäri noin makkaran mittaisiksi pätkiksi. Kun olet saanut koko täytteen suoleen, leikkaa pötkö noin neljän makkaran ketjuiksi.

Paista makkarat pannulla kaminan lämmössä ”pinnoilta kiinni” ja kääri ne folioon. Kypsytä folionyyttejä kaminan päällä lämpötilan mukaan noin 15-20 minuuttia. Kun makkarat ovat kypsyneet, nauti ne hyvällä ruokahalulla! Tarkkaile erityisesti naapuriseurueiden katseita ja tarjoa heille makkaraa tarpeen mukaan.

Illallinen valmistuu!

A photo posted by Linda Pynnönen (@lindapyn) on

Kaalipataa tunturissa

Kaalipata – UKK-puisto, +14 °C, trangia

Vaelluksella ruoan on syytä olla paitsi kevyttä, myös toisinaan nopeasti valmistettavaa. Varsinkin kesken päivää syötävän lounaan on syytä olla nopea, jotta kulku pääsee jatkumaan nopeasti eikä päivään tule turhan pitkää taukoa.

Kaalilaatikko, tai oikeammin -pata on tässä tarkoituksessa erinomainen vaihtoehto. Sen voi valmistaa kokonaan kuivatuista aineksista, joten yhden aterian painoksi ei tule rinkkaan kuin joitakin kymmeniä grammoja. Tämä ruoka testattiin UKK-puistossa Vongoivan kammin tulipaikalla.

Ainekset ja tarvikkeet:
  • 500 g keräkaalia (paino kuivattuna murto-osa tästä)
  • 200 g naudan jauhelihaa (kuivattu paino noin 60 g)
  • 1 dl puuroriisiä
  • suolaa makusi mukaan
  • puolukkaa lähimaastosta
  • hieman sokeria puolukoita varten
  • 2 trangian kattilaa ja polttimet näihin

 

Valmistus:

Saapuessasi lounaspaikalle, laita ensimmäisenä kuivatut ruoat (kaali ja jauheliha) likoamaan veteen miedolle lämmölle. Lähetä tässä vaiheessa kaverisi keräämään lähimaastosta puolukoita survosta varten ja mene itsekin hetkeksi auttamaan. Kypsennä riisi omassa kattilassaan. Riisi saa tässä vaiheessa olla hieman al dente.

Kun riisi on kypsynyt, sekoita ainekset ja lisää kattilan pohjalle kuiva-ainesten liotusvettä tarpeen mukaan muutaman desin verran. Hauduta miedolla lämmöllä kunnes jauheliha on pehmennyt, tarkista mausteet ja tarjoa puolukkasurvoksen kanssa.

Aivan mahtava mustikkapiirakka!

Mustikkapiirakka – Anterimukka, +16 °C, takka

Tämä ruoka voi olla haastava nuotiolla toteutettavaksi, mutta vaelluksella autiotuvan takassa valmistettuna sillä saa takuuvarmasti kavereita. Tämän piirakan valmistimme Anterimukan autiotuvalla Urho Kekkosen kansallispuistossa. Anterimukan tupa oli vaelluksemme puolivälin krouvi ja ehdoton huippukohta. Kesko on rakentanut kyseisen kämpän vuonna 1964 ja lahjoittanut sen ”kaikkien kulkijoiden käyttöön.” Tämä suurista keloista rakennettu kämppä on autiotupasarjassa täysin omaa luokkaansa ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kämpällä on myös erinomainen sauna josta pääsee pulahtamaan suoraan Anterijokeen.

Päätin vaelluksella järjestää kavereille pienen yllätyksen enkä puhunut jälkiruoka-aineksista mitään etukäteen. Muutamaa kilometriä ennen tupaa satuimme ohittamaan runsaan mustikkaesiintymän jolloin totesin että voisimme kerätä pari rasiaa täyteen.

Piirakan resepti on otettu Anna-Leena Härkösen Taikinaterapiaa-kirjasesta. Se ei todellakaan ole mikään light-versio, mutta vaelluksella hieman tavallista runsaampaan rasvan ja sokerin käyttöön lienee varaa.

Ainekset:
  • 2½ dl vehnäjauhoja
  • vajaa 1dl sokeria
  • ½ tl leivinjauhetta
  • 150 g voita
  • 2 rkl vettä
  • rasvaa astian voiteluun
  • täytteeseen ~3-4 dl mustikoita ja ½ dl sokeria
  • varalle ruokalusikallinen perunajauhoja
  • trangian paistinpannu
  • takka mielellään melko laajalla tulipesällä

 

Valmistus:
Lämmittäessäsi autiotupaa takalla, huolehdi että puita tai hiillosta on myös takan etuosassa aivan luukun edessä lämmittämässä kiviä.
Sekoita jauhot, sokeri ja leivinjauhe (tämä kannattaa tehdä jo kotona). Nypi joukkoon rasva niin että seoksesta tulee ryynimäinen. Kaada joukkoon vesi ja anna seistä autiotuvan viileässä nurkassa kymmenisen minuuttia.
Erota taikinasta kolmasosa sivuun ja laita se syrjään odottamaan. Painele jäljelle jäänyt taikina ”vuoan” pohjalle ja reunoille. Tee takkaan paistinpannulle reilu tila niin, ettei trangian paistinpannu kosketa hiillosta. Aseta tarvittaessa yksi klapi hiilloksen ja pannun väliin eristämään kuumuutta (ks. kuva alla). Paista pelkkää taikinaa takassa kymmenisen minuuttia. Lisää sitten mustikat ja murustele lopputaikina marjojen päälle. Paista piirakkaa takassa vielä noin puoli tuntia tai kunnes se alkaa tuntua kypsältä. Jos mustikat ovat hyvin mehukkaita (kuten ne suoraan pensaasta poimittuna saattavat olla), ripottele ruokalusikallinen perunajauhoja niiden päälle ennen paistamista.

Anna piirakan vetäytyä hetki viileässä ennen tarjoilua. Syö hyvällä ruokahalulla. Piirakka toimii erinomaisesti myös seuraavana aamuna aamupuuron jatkeena.