metsägaala

Suuren urheilujuhlan tuntua

Metsägaala – Nuuksio, -1 °C, ystävien kanssa

Reilun kuukauden ajan hehkutettu metsägaala alkoi viimein lähestyä. Ennakkotietojen perusteella näytti siltä, että väkeä olisi tulossa varsin mukavasti, mutta sääennuste vaihteli koko edeltävän viikon ajan upean ja melko surkean välillä, joten lopullisen osallistujamäärän suhteen ilmassa oli lievää jännitystä. Mitä, jos kukaan ei tulekaan paikalle? No, ainakin puolisot varmaan tulevat. Ja ehkä parhaat kaverit, edes säälistä.

Hioimme valmisteluja loppuun vielä edeltävän viikon ajan. Mitä kaikkea tarvitaan? Ruoan tekeminen tavoittelemallemme viidellekymmenelle on aivan eri asia kuin vain omalle porukalle. Kaikkea tarvitaan enemmän – tietenkin itse ruokaa, mutta myös astioita ruoanlaittoon ja  tällä kertaa poikkeuksellisesti myös esillepanoon. Homma oli onneksi hyvin hallussa joten kun vielä torstain-perjantain aikana sääennuste alkoi povaamaan hyvää säätä lauantaipäivälle, olimme niin sanotusti maastovalmiita.

Etujoukkomme siirtyivät kaupan kautta maastoon perjantai-iltana tarkastelemaan tiluksia ja suorittamaan valmisteluja suurta juhlaa varten. Viimeistään tässä vaiheessa kiittelimme huolellista varautumista: puolijoukkueteltan lämmössä valmistelut sujuivat mukavasti kun ulkona tuiskutti räntäistä lunta vaakatasossa. Aloitimme valmistelut ulkona ja sisällä hymyssä suin.

P1340073_muokattu P1340064_insta

Viimein lauantaiaamu valkeni (ehdimme toki myös nukkumaan välissä jokusen hetken). Yön aikana oli satanut viitisen senttiä puhdasta lunta, joten maisema oli kaunis jo tässä vaiheessa. Aamulla tuli muutama sakea lumikuuro vielä lisää, ja kun aurinko näiden jälkeen näyttäytyi pilvien takaa, oli kuin olisimme astuneet satumaisemaan!P1340111

Saimme kuin saimmekin aamupäivän aikana myös tarjoilut valmisteltua. Metsägaalan menu oli luonnollisesti kolmen ruokalajin mittainen:

  • Alkupaloiksi ruisnappeja äyriäistäytteellä sekä jääteetä
  • Pääruoaksi itse tehtyä makkaraa (joista aiempi juttu täällä), nuotioperunaa ja coleslaw-salaattia, ruokajuomana Ruosniemen panimon Pikkupomoa
  • Jälkiruoaksi vaniljaista panna cottaa passionhedelmähillolla ja kahvia

Halusimme karistaa turhan jäykistelyn ja tarjosimme ruoan esivalmisteltuna – lopullisen silauksen jokainen sai antaa annokselleen itse. Vieraita pyydettiin ennakkoon ottamaan mahdollisesti omistamansa nuotiopaistinpannut mukaan ja mielestäni tämä konsepti toimi hyvin – nuotiolle ei missään vaiheessa tullut pahaa ruuhkaa ja valmiiden aterioiden tarjoilu olisi ollut sanalla sanoen logistisesti hieman haastavaa.

IMG_4058IMG_4115 IMG_4118 IMG_4168

Päivän onnistumisesta on osaltaan kiittäminen myös yhteistyökumppaneitamme: saimme lahjoituksina makkaroihin tarvittavan lihan Hämeenkylän K-Supermarketilta, oluet Ruosniemen Panimolta ja kahvin Johan & Nyströmiltä.  Kiitos näistä teille jokaiselle erikseen!IMG_4209IMG_4241_instaIMG_4071_2

Tunnelma gaalassa oli todella lämmin: jokaiselle löytyi juttukaveria ja monet tekivät yhteistyötä annoksia valmistaessaan. Pidimme jopa pienimuotoisen puheen kesken kaiken, mutta edes tämä ei saanut rentoa tunnelmaa latistumaan! Yhteensä paikalla oli noin neljäkymmentä metsäruoan ja blogimme ystävää. Päivän jälkeen ainakin yksi asia lienee selvää: jossain muodossa tämä tullaan vielä toistamaan, niin onnistunut päivä mielestämme oli!IMG_4137_2

 

 

Kerman keittoa

Vaniljapannacotta – itäinen Suomenlahti, -5 °C, Trangia

Kuolleen helmikuisen jäälakeuden keskellä kukoistanut yksinäinen vehreä minttupuska innoitti meidät kerman keittoon. Lapsuuden ysäriherkku on yksinkertaisuudessaan ja rasvaisuudessaan mainio ulkoilmaruoka.

minttu pannacotta

Hyvissä jälkiruoissa on kermaa ja sokeria. Reilusti. Parhaissa jälkiruoissa ei juuri muuta olekaan. Piemontelainen keitetty kerma, panna cotta, vaatii valmistuakseen vain hetken. Tarkemmin määriteltynä noin sen ajan kuin keittimeltä kuluu puolen litran kiehauttamiseen. Aineksetkin säilyvät rinkassa syksyllä ja suojasäällä vallan kelvosti. Juurikaan ei jää syitä, miksei keittokerma nousisi metsäjälkiruokiemme topteniin.

PC2

Neljälle

  • 4dl kermaa
  • 1dl maitoa
  • 90g ruokosokeria
  • puolikas vaniljakota
  • 6g liivatetta
  • 2 punapassion hedelmää ja muutamia mintunlehtiä koristeluun

PC3

Upota liivatteet kylmään veteen pehmentymään.

Prosessoi puukolla siemenet ulos vaniljan kodasta. Miksaa kerma, maito, sokeri ja vaniljansiemenet retkikeittimen kattilassa. Lämmitä hiljakseen hämmentäen liki kiehuvaksi. Jos hallinnassasi on lämpömittari, tulisi sen näyttää 92°-94°C. Luonnonläheisempi vaihtoehto on nousta 1700-2300 metrin korkeuteen, jolloin kiehumispiste laskee näppärästi noihin lämpötiloihin.

Seuraavaksi heitä lionneet liivatteet sekaan edelleen hämmennellen. Kun liivatteet ovat liuenneet, on aika kaataa tuotos tarjoiluastioihin jäähtymään. Sijoita seoksella täytetyt astiat viileään paikkaan jähmettymään noin kolmen tunnin ajaksi.

Ennen esillepanoa suorita pikkutarkka koristelu luonnon antimilla. Sokerista kermaisuutta tasapainottamaan kannattaa valita hapokkaita koristeita.

PC4

kermavaahto

Miten kerma vaahdoksi metsässä?

Kermavaahtoa tilapäisvälineillä – Luukki, +/-0 °C, kuusenhavu

Kunnon pullakahvit ovat retken kuin retken kohokohta, ainakin omasta mielestäni. Laskiaisen aikaan eväspullat ovat luonnollisestikin laskiaispullia, joiden välissä on hilloa (ok, ymmärrän että on olemassa preferenssi myös mantelimassalle…) ja reilusti kermavaahtoa. Kermavaahto pullan välissä tarkoittaa sitä, että valmiit laskiaispullat ovat epäkäytännöllisiä retkirepussa – niinpä ne on valmistettava taukopaikalla luonnon helmassa.

Vuosi sitten laskiaista edeltäneenä viikonloppuna sää oli mukavan nuhjuinen, välillä tihuutteli räntää ja ilmassa oli sumua. Tällaisella säällä harvemmin on ruuhkaa metsässä ja luonnon rauhasta saa nauttia jo helpostikin saavutettavilla paikoilla. Niinpä suuntasimme lähiseuduille Luukkiin Kaitalammelle ja tarvottuamme aikamme nuoskaisessa hangessa asetuimme nuotiopaikalle, jossa oli upea järvimaisema kokkailuun ja ruoasta nauttimiseen.

Pääruoaksi nautimme Jokirapurisottoa, jonka jälkeen kahvimestarimme alkoi paahtamaan papuja ja keittelemään pannukahveja. Me taas aloimme valmistamaan laskiaispullia. Tai no, oikeastaan täyttämään sillä olimme tällä kertaa oikaisseet hakemalla valmiit pullat leipomosta. Laskiaispullien täyttäminen metsäolosuhteissa piti olla läpihuutojuttu, kunnes hoksasimme ettemme olleet miettineet kerman vaahdottamista.

Kerman vatkaaminen trangian kattilassa LuHa:lla ei saanut vapaaehtoisia asettumaan jonoksi asti. Niinpä insinöörimme alkoivat pohtimaan vaihtoehtoisia tekniikoita kermavaahdon valmistukseen eli ilmakuplien sekoittamiseen kerman sekaan. Lähes suorilta metodiksi valikoitui kerman sekoittaminen vesipullossa, johon lisäsimme kuusenhavun tehostamaan pullossa olevan ilman sekoittumista nesteen sekaan. Kuusenhavulla siis emuloimme mm. proteiinishakereista tuttua ritilää, joka pulloa heiluttaessa sekoittaa nesteen ja ilman saaden protskupirtelön kuohumaan.

Kermavaahdon resepti metsävälinein

  • 2dl kermaa
  • Ripaus sokeria
  • Vesipullo, jossa reilusti ilmatilaa
  • Haarautuva kuusenhavukermavaahto

Etsi pulloosi sopiva kuusenhavu ja aseta se pullon sisään yhdessä kerman ja sokerin kanssa. Vatkaa jämäkällä ranneliikkeellä muutama minuutti, kunnes kerma alkaa vaahtoutumaan. Tarkista tarvittaessa muutamaan otteeseen kerman kuohkeus optimaalisen vaahtoutumisasteen löytämiseksi.

Kun kermamme oli kyllin vaahtoutunut, halkaisimme pullat, lisäsimme hilloa kohtuudella eli reilusti ja viimeistelimme metsäisellä kermavaahdolla. Kuusen havun käyttämisen etu kerman vaahdotuksessa oli vieno kuusen aromi, joka oli tarttunut kermavaahtoon ja sopi erinomaisesti yhteen pullan ja pannukahvin kanssa.

Vuosi takana, tulevaisuus edessä

Kuin yllättäen, blogimme täyttää yhden vuoden. Aika tuntuu menneen melkoisen nopeasti, mutta yksivuotissynttärit ovat kaiketi yleensä edessä, kun aloituksesta on kulunut kaksitoista kuukautta. Matkan varrelle on jo tähän mennessä mahtunut yhtä jos toistakin hauskaa sattumusta: lukuisia herkullisia reseptejä, hyviä nuotion äärellä käytyjä keskusteluja ja maastoöitä. Yllättävän paljon myös kehuja ja kannustusta, kiitos niistä kaikista!

Idea blogiin lähti alunperin siitä, että mielestämme oli vaikea löytää kunnollisia retkiruokavinkkejä monipuolistamaan omien retkiemme evästarjontaa. Kävimme itse säännöllisen epäsäännöllisesti retkellä, joten omien kokeilujen dokumentointi ja jakaminen tuntui luontevalta. Kun blogille sitten keksittiin eräällä retkellä nimikin, alkoi blogin synty olemaan selvä.

Matkan varrella ainakin oma tietoutemme suomalaisesta retkiruokakulttuurista on noussut kohisten, ja facebookin retkikokki-ryhmääkin seuratessa näyttää siltä, että retkillä uskalletaan laajalti kokeilla myös pussikeittoa ja grillimakkaraa haastavampia vaihtoehtoja. Toisinaan nuotioiden ääressä näkeekin jo todellisia taidonnäytteitä! Oma ruoanlaittofilosofiammekin perustuu pitkälti ajattelumalliin, jossa ensin mietitään mitä tekisi mieli, ja vasta sen jälkeen tarkastellaan valitun ruoan valmistustapaa.

Vuoden aikana saatiin kasaan kaikkiaan 29 kirjoitusta, joita luettiin yhteensä yli 10 000 kertaa. Facebookissa sivusta tykkää jo yli 1 100 fania, mikä on ainakin allekirjoittaneen mielestä kova juttu!

Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa blogia kuin yksivuotissynttärit! Haluammekin kutsua sinut ystäviesi kanssa Bonfire Appétitin näköisille metsäsynttäreille lauantaina 13.2.2016, klo 12-15! Synttärit pidämme tietysti luonnon helmassa, Nuuksion Kolmoislammin varaustulipaikalla. Tarjolla on loistavan seuran lisäksi tunnelmointia nuotion äärellä, retkievästä blogimme tyyliin ja parhaiden metsäherkkukokemusten vaihtamista. Ilmoita itsesi ja kaverisi mukaan oheisen lomakkeen kautta. Mukaasi tarvitset normaalit ulkoiluvaatteet ja ruokailuvälineet sekä nuotiopaistinpannun, mikäli omistat sellaisen.

Tervetuloa!

hummerikeitto

Tapahtui Nuuksiossa kauan, kauan sitten

Hummerikeitto – Nuuksio,  noin -10 °C, nuotiolla

Seuraa kertomus retkikokkailuharrastuksen alkuvaiheilta, joulukuulta 2012. Suuntasimme Nuuksioon ja kokoonnuimme Sellon Citymarketissa täysin vailla suunnitelmia. Hetken ihmettelyn jälkeen pakastealtaasta löytyi hummereita, ja kuten tavataan sanoa: loppu on historiaa. Siemen Bonfire Appétit -blogiin oli kylvetty.

Ensimmäisenä oli tietenkin selvitettävä, kuinka hummerin voisi valmistaa maasto-olosuhteissa. Nopean googlailun tuloksena löysimme keittotaito-sivustolta reseptin, jonka pohjalta uskalsimme poimia hummerin altaasta omaan ostoskoriimme.

Ainekset neljälle:

  • 1 hummeri
  • 1 sipuli
  • pari porkkanaa
  • purjosipulia
  • pala juuriselleriä
  • öljyä
  • tomaattipyreetä
  • kermaa
  • suolaa
  • voita
  • vehnäjauhoja
  • valkopippuria

Uskalsimme jättää eräolosuhteiden nojalla alkuperäisestä ohjeesta siis kalaliemen, tillin ja ruohosipulin pois. Jälkikäteen arvioituna näillä olisi varmasti ollut paikkansa sopassa, mutta kuten tavataan sanoa: ”Metsä on paras mauste.”

Jos olet retkellä talviaikaan, hummeria voi olla hyvä sulattaa lämpimässä vedessä hetki ennen perkaamista. Käytimme tarkoitukseen pakkia ja – tietenkin elvistelimme kuvalla välittömästi facebookissa!

image 1

Kun hummeri on riittävän sula, se perataan. Hummerin perkaaminen vaatii pientä viitseliäisyyttä mutta ei onneksi ole järin vaikeaa. Työskentelyyn on hyvä varata tukeva alusta, sillä kuoren halkominen saattaa vaatia hieman voimankäyttöä. Varaa lisäksi pari astiaa lihan ja kuoren erotteluun. Tässä vaiheessa siis irroitetaan pyrstö ja sakset ja poimitaan niiden sisältä liha talteen. Sen jälkeen poistetaan pään sisus ja paloitellaan kuoret pieniksi palasiksi.

Kuoria ja vihanneksia kuullotetaan kattilassa hetki, jonka jälkeen päälle kaadetaan konjakki, viini ja tomaattipyre sekä tarpeen mukaan hieman vettä. Seoksen annetaan hautua noin tunti. Koska nuotiolla lämmön tasaisuus on hankala varmistaa, on hyvä tarkistaa tasaisin väliajoin että keitoksessa on riittävästi nestettä. Havaitsimme lientä keitellessämme, että varsinkin Trangian kattilasta neste haihtuu isomman suuaukon vuoksi huomattavasti nopeammin kuin kenttäpakista.

Screen Shot 2016-05-23 at 11.07.05 AM

Tunnin kuluttua siivilöi keitoksesta kuoret ja vihannekset pois. Lisää keittoon kerma ja anna lämmetä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tee voista ja vehnäjauhoista pieni pallo ja lisää se keittoon. Jos liemi ei sakene riittävästi, tee sama tarvittaessa uudestaan. Anna keiton kiehua vielä viitisen minuuttia, jonka jälkeen lisää lihat keittoon ja tarjoile välittömästi.

Hummerikeiton kyytipojaksi sopii erinomaisesti huokea viiden tähden Leyda Sauvignon Blanc Lot 4 -valkoviini ja patonki! Hummerikeitto lautasellamme ja valkoviini kuksassamme lausuimme toisillemme ensimmäistä kertaa: ”Bonfire Appétit”. Uskoisin, että näin tulemme toteamaan vielä monia, monia kertoja.

suola

Vähän suolasta

Metsämiehen maustearsenaalissa ei ole suolaa tärkeämpää. Suola on sekä välttämätön ravintolisä pitkillä vaelluksilla, että äärimmäisen monikäyttöinen mauste. Postauksissamme olemme pariin otteeseen viitanneet eri suolalaatuihin, minkä johdosta meitä on pyydetty raottamaan hieman salatun suola-arkkumme kantta. Kuten mihinkään ruokaan liittyvään, emme suhtaudu suolaankaan välinpitämättömästi vailla vahvoja mielipiteitä.

Suolat-BfA-03-

Suolaa syntyy määritelmällisesti hapon ja emäksen reagoidessa. Ruokasuolaksi kutsuttu natriumkloridi ei esiinny luonnossa puhtaana vaan joukossa on vaihteleva määrä epäpuhtauksia, jotka tuottavat luonnonsuoloille tyypilliset runsaat makusävyt. Tyypillisimmin joukossa on kalium- ja magnesiumyhdisteitä sekä varsinkin vuorisuolassa rautayhdisteitä, jotka runsaina antavat joillekin vuorisuoloille vaaleanpunaisen värin. Näinä aikoina kun suola on halpaa kuin saippua unohdamme suolan valtavan merkityksen maailmanhistoriassa. Pienet ohikiitävät vihjeet muistuttavat meitä ajasta ennen tyhjiöhaihduttimen romahduttamaa suolan hintaa: Salzburg, Galicia,  salaatti, salary. Käsin kerättyjen merisuolakiteiden tai vaivoin huterista kaivoksista louhitun vuorisuolan hinta oli tuolloin todellakin suolainen.

Suolat-BfA-04-

Ruokasuola on valittava käyttötarkoituksensa mukaan. Ehdottomia sääntöjä ei ole, mutta meidän käyttämämme periaate on: vuorisuolaa maaeläimille ja merisuolaa mereneläville. Rajatapauksissa voi kompromissina käyttää lahtisuolaa, kuten esimerkiksi linturuokia valmistaessa.

Toinen teesimme on, että suolan suhteen voi käyttää samoja periaatteita kuin viinin valinnassa: suola samalta alueelta kuin resepti tai pääraaka-aine. Makunystyröitä enemmän lämmittää mieltä ajatus, että koko ateria on valmistettu viimeistä piirtoa myöten kokonaisuutta kunnioittaen. Suolantuotantoa on liki jokaisessa maassa, joten vaihtoehtoja löytyy. Valitettavasti suomalaista suolaa emme ole löytäneet. Suomen maantiede onkin kaikin tavoin suolan valmistukselle vihamielinen: meren suolapitoisuus on matala ja ilmasto ei sovi ulkoilmassa haihduttamiseen. Suomen geologiakaan ei kunnostaudu vuorisuolan eli haliitin kaltaisten sedimenttikivilajien tuotannossa.

Kaupoissa törmää ajoittain maustettuihin suoloihin. Maustetut suolat kuuluvat samaan kategoriaan kuin maustetut teet tai maustetut jukurtit; ne ovat järjettömiä ja turhia. Parempi pakata mukaan kuivattuja yrttejä ja kunnon alkuperäsuolaa kuin valmiiksi maustettua suolaa.

suola

Ohessa muutamia otteita retkisuolastostamme

Himalajan vuorisuola – Vaaleanpunainen vuorisuola Khewran kaivoksesta Punjabista. Valtavasta suolaesiintymästä riittää nykyisellä louhintavauhdilla vielä 300 vuotta tätä herkkua. Moniulotteinen ja mineraalinen maku. Ehdoton hankinta joka kotiin ja rinkkaan.

Maldon – Vanha merisuolaklassikko pyramidin muotoisine kiteineen. Maailmankuulu suolabrändi on yksi harvoista nykyisin toimivista Britannian merisuolantuottajista. Laadukas perussuola, joka toimii myös sormisuolana murenevan rakenteensa vuoksi.

Adrianmeren merisuola – Valmistetaan Ninin historiallisella haihduttamolla Kroatiassa Ardianmeren rannalla. Tätä suolaa paatuneet Rooman legioonalaiset saivat palkakseen, ripottelivat ruokaansa ja lisäsivät garumiinsa.

Viimeisimmällä teriyaki-lohiretkellämme tutustuimme Guéranden lahtisuolaan. Lievästi kuvottavan näköinen harmaan kokkareinen löytö. Termi lahtisuola ei tässä viitttaa kenenkään lahtaamiseen, joskin lahdinkin säilöntään tuote varmasti toimisi. Guéranden lahtisuola valmistetaan Loiren suulla Bourgneufinlahden suolasoilla Bretagnessa ikivanhalla menetelmällä haihduttamalla suolavettä ulkoaltaissa ja keräämällä syntyneet suolakukat käsin veden pinnalta. Aikaisemmin vain rahvaan käyttämä harmaa suolalaatu on nykyään nostanut statustaan kuin osterit ikään. Erinomaisen suolainen ja intensiivinen maku. Suosittelemme.

Suolat-BfA-05-

Jos kiinnostuksesi suolaan heräsi, suosittelemme jatkamaan syksyn pimeinä iltoina esimerkiksi Mark Kurlanskyn mainion teoksen Suola parissa. Sen innoittamana voi järjestää ystävilleen jopa suola-tastingin.

Yhdeksän tikkua laudassa

Teriyaki-loimulohi – Nuuksio, + 3 °C, nuotiolla

Tarvitseeko perustella, että haluaa metsään? No perustellaan sitten: kaupunki alkaa ahdistamaan ja kesästä on jo aikaa. Metsä tarjoaa tällä hetkellä väriloistoaan ja puolukat ovat parhaimmillaan. Myös ystävien tapaaminen metsässä on kiitollista – ilman häiriötekijöitä aikaa jää myös syvällisempään jutusteluun nuotion loimussa. Syksy on hyvää aikaa retkeillä myös lämpötilan suhteen: ei tarvitse olla huolissaan herkästi pilaantuvien raaka-aineiden puolesta ja toisaalta vihreät ruoat eivät jäädy. Muina vuosina puhuisin tässä myös sienien mahtavuudesta, mutta tänä syksynä sieniä on vähäsateisuuden myötä ollut todella vähän verrattuna aiempiin vuosiin.

Lähdimme retkeilemään Nuuksion kehtoon tarkoituksenamme tehdä lounaaksi raikkaita makuja spartalaisella otteella. Tilanteeseen sopiva resepti löytyi Meri-Tuuli Lindströmin uudesta Mökin keittokirjasta. Loimulohi on klassinen metsäruoka, ja halusimme kunnioittaa tätä ja toisaalta muokata siitä päivitetyn version. Loimutimme siis teriyaki-lohta.

Ainekset kolmelle

  • 1,2 kg lohta
  • 1 dl soijakastiketta
  • 1 rkl sokeria
  • 2 cm inkivääriä
  • 1 valkosipulin kynsi
  • omenaviinietikkaa

 

Valmistus

Ruoan tekemisen voi tarvittaessa aloittaa jo kotona, teriyaki-marinadin voi tehdä valmiiksi kaupungissa. Me tietenkin teimme sen metsässä. Pilko inkivääri ja valkosipuli siivuiksi ja yhdistä kattilassa muihin aineisiin. Marinadin täytyy olla voimakas ja intensiivinen, sen takia sitä kannattaa keittää vähän kasaan. Keittämisen tarkoitus on myös saada inkivääristä ja valkosipulista paljon makua. Kun marinadi on reilun viiden minuutin keittämisen jälkeen valmis ja jäähtynyt, voi lohen laittaa maustumaan. Tähän kannattaa käyttää aikaa parisen tuntia, jotta maut pääsevät lihan sisälle.

teriyaki-kastike

Loimutuslaudan ja puunaulojen rakentaminen on täydellistä metsäpuuhaa. Tarkoitus on löytää sopivan leveä lauta ja sitä vahvemmasta puusta tehdyt naulat. Löysimme kaatuneen kuusen, josta otimme tyvestä hyvänkokoisen pötkön ja halkaisimme sen. Kaatuneen katajan oksista veistimme puunaulat.

Lohen kiinnittäminen tukkiin vaatii pientä askartelua. Kun nuotio alkaa olla valmis ja maut imeytyneet loheen, voit kiinnittää lohen lautaan. Lohen nahka on todella sitkeää ja kestävää, joten siihen kannattaa puukolla pistää pieni reikä samalla kun painaa lautaan reiän alun puunaulalle.

loimulohi

Loimulohen paistaminen on toisaalta tarkkaa puuhaa ja toisaalta leppoisaa odotusta. Tarkkana saa olla lämpötilan kanssa, mutta kun lohi on hyvin aseteltu ja nuotio palaa tasaisesti, niin odotus on ruokahalua kasvattavaa. Paistamiseen menee noin tunti. Lämpötilan voi mitata kädellä, kämmentä pitäisi pystyä pitämään kalan päällä. Jos kättä polttaa heti, on lämpö liian kuuma tai jos käsi ei tunne lämpöä, tulee nuotio sytyttää uudestaan. Paistamisen aikana jäljelle jäänyttä marinadia kannattaa valella lohen pintaan tähän tarkoitutulla metsästä rakennetulla työkalulla.

marinointi combine

Lohen pinnan tulee värjäytyä kauniin ruskeaksi, marinadin sokeri siinä tuo makua paahtuessaan. Kun lohi oli valmis, paahdoimme vielä seesamin siemeniä ja ripottelimme ne kalan pintaan korostamaan makuja.

P1330588

Spartalaisen lounaan tästä tekee se, että emme syöneet lounaalla muuta ja päädyimme lopulta nauttimaan lohen suoraan loimutuslaudalta. Reilun kiloinen lohifilee riitti kolmelle, kun mukana oli sopivasti temperoitunutta rieslingiä, joka maultaan sopi teriyakin kylkeen kuin naulattu.

bon-appetit

Mausteet tekevät retikiruoasta mausteisempaa

Mitä mausteisempi, sitä mausteisempi

Tortillat papukastikkeella – Hammastunturin erämaa, + 14 °C, Trangialla

Kasvisruokavalion ja fyysisen aktiivisuuden, kuten vaeltamisen yhdistäminen saattaa ensi alkuun tuntua haastavalta. Miten varmistetaan riittävä proteiinin saanti jotta keho jaksaa vielä huomennakin? Pavut ja herneet ovat mainio tapa turvata monipuolinen ruokavalio, jos joukossa on kasvissyöjiä – minkä lisäksi kasvisruokavaliossa on toki lukuisia muita hyvä puolia.

Valmistimme tämän ruoan Hammastunturilla vaeltaessamme. Ruoka tehtiin toisen vaelluspäivän päivälliseksi, ja varsinkin alkumatkasta on mukava palkita itsensä kunnon ruoalla, vaikka se hieman painavampaa olisikin. Juuri ennen iltapaikalle saapumista meidät yllätti lyhyt mutta märkä sadekuuro. Orastavan nälän ja vilun antamalla tarmolla kuljimme loppumatkan ja ainakin itseäni auttoi jaksamaan tieto pian saatavasta hyvästä ruoasta – kuten niin monta kertaa aiemminkin!

Jos suuntaat vaeltamaan erämaahan, jossa ei autiotupia ole tarjolla, suosittelen että pakkaat mukaan riittävästi mausteita. Hieman tulinen ruoka lämmittää todella mukavasti vaelluspäivän päätteeksi. Teimme papukastikkeesta kaksi eri versiota erilaisten makutottumusten mukaan, minkä lisäksi tarjolla oli vielä pullo chipotle-kastiketta halukkaille tuomaan potkua annokseen.

Ainekset seitsemälle

  • 1 tlk (290g) kidneypapuja
  • 1 tlk (290g) kikherneitä
  • 1 tlk (290g) ruskeita papuja
  • 1 tlk (290g) valkoisia papuja
  • 2 paprikaa (kuivattuna)
  • 2 sipulia (kuivattuna)
  • 4 g sokeria
  • 3 g suolaa
  • 2 g chilijauhetta
  • 6 rkl chipotlekastiketta
  • 1,5 tl jeeraa eli juustokuminaa
  • 500 g tomaattimurskaa, kuivapaino noin 50-60 g
  • 30 g tomaattipyre tuubista
  • 2-3 tortillalettua syöjää kohden

 

Valmistus

Jos haluat säästää selkääsi, aloita ruoan valmistus jo kotona. Ota pavut tölkeistä, pilko niitä tarvittaessa pienemmäksi ja asettele uunipellille kuivumaan. Kuivata papuja matalalla lämmöllä yön yli, kunnes vesi on haihtunut niistä pois. Myös tomaattimurskan kuivaaminen on perusteltua. Tomaattimurska levitetään niin ikään uunipellille ja annetaan kuivua, kunnes se muistuttaa kengänpohjaa, kuten allaolevassa kuvassa.

P1330079

Maastossa aloita liottamalla papuja vedessä ja lisää joukkoon myös kuivattu tomaattisose. Lisää joukkoon myös kotona kuivaamasi sipuli ja paprika sekä kaikki mausteet.

Tämän ruoan ainesosat eivät varsinaisesti kaipaa kypsentämistä, eli tärkein tehtäväsi on keitellä kastiketta kokoon ja lisäillä tarvittaessa vettä, kunnes pavut ovat pehmeitä. Jos haluat säästää kaasua, voit aloittaa papujen ja kikheneiden liottamisen juomapullossa jo päivän aikana – tämä lyhentää keittoaikaa merkittävästi. Toisaalta ruoka maustuu keitettäessä, joten jonkinlainen kompromissi on varmasti omiaan tuottamaan parhaan lopputuloksen.

P1330073

 

Lopulta, kun keitos mielestäsi hipoo täydellisyyttä, voit kutsua ystäväsi syömään. Esittele keitoksesi ja tarjoa chipotlea sille, joka ääneen epäilee ruoan tulisuutta! Savustetuista jalapeñoista valmistettava kastike tuo tulisuuden lisäksi myös erittäin hyvää savun makua, joten sen kokeiluun kannattaa toki rohkaista muitakin seurueen jäseniä.
P1330075Lopuksi, taiteile itsellesi sopiva keko kastiketta tortillaletun päälle, ripottele kyytipojaksi hieman chipotle-tabascoa ja nauti!

P1330092

 

 

Lähi-idän kansallisruoan pitkä matka

Falafel-pyörykät – Hammastunturin erämaa-alue, + 14 °C, Trangialla

Itämainen ruoka on ottamassa vankkaa jalansijaa etenkin suurten kaupunkiseutujen ravintolatarjontaan, pitkälti Suomeen muualta tulleiden ravintoloitsijoiden ansiosta. Tämä Egyptistä kotoisin oleva ruokalaji on monissa lähi-idän maissa saavuttanut lähes kansallisruoan aseman, Syyriassa jopa virallisesti. Kikherneistä ja soijapavuista valmistettavat falafelit ovat myös loistava kasvisvaihtoehto pikaruokaa etsivälle.

Tämän reseptin sain kokeiluun partiovaellukselle. Reseptin suunnittelusta vastasi kurssikaverini Nina, jonka tuotoksen pääsen nyt ylpeänä esittelemään.

Ainekset kuudelle

  • 2 dl kikherneitä*
  • 2 dl soijapapuja
  • 2 kananmunaa tai vastaava määrä kananmunajauhetta
  • 1 dl korppujauhoja
  • 1 tl  chilijauhetta
  • 2 tl masalaa
  • 1 tl oreganoa
  • 2 tl persiljaa
  • 0,5 puskaa korianteria
  • 0,5 tl rouhittua mustapippuria
  • rypsiöljyä ja voita paistamiseen
  • 1 pkt maustamatonta tuorejuustoa

*) Käytä suolaliemessä myytäviä kikherneitä, ne eivät vaadi liotusta tosin kuin kuivatut! Jos käytät kuivattuja, vastaava määrä on noin 1,5 dl.

Valmistus

Koska ruoka tehtiin vaellusolosuhteisiin, sen valmistelu alkoi jo kotona. Jos käytät kuivattuja kikherneitä tai soijapapuja, aloita liottamalla niitä yön yli (kikherneitä 8 tuntia, soijapapuja 10 tuntia) ja keittämällä niitä tämän jälkeen: soijapapuja kaksi tuntia ja kikherneitä yksi tunti. Liiskaa kypsät herneet ja pavut leivinpaperin välissä kaulimella ja levitä ne murskattuna uunipellille. Valmiiksi kypsennetyt pavut tai herneet eivät vaadi keittoa vaan ne voidaan murskata suoraan tölkistä otettaessa. Kuivata uunissa noin 50 asteessa luukku raollaan yön yli, kunnes neste on täysin haihtunut.

Jauha kuivattu herne-papuseos blenderissä jauheeksi, lisää joukkoon mausteet ja korppujauhot ja pakkaa se rinkkaasi minigrip- tai pakastepussiin. Kuivaa myös silputtu korianteri ja  tuorejuusto ja pakkaa ne erillisiin pusseihin.

Kun olet saapunut määränpäähäsi, laita taikinaseos ja tuorejuusto likoamaan erillisiin astioihin, pieneen määrään vettä. Vettä kannattaa lisätä säästeliäästi – sitä on huomattavasti helpompi lisätä taikinaan kuin ottaa pois! Haihtuneen veden määrää voit arvioida kotona, kun punnitset taikinan ennen ja jälkeen kuivauksen. Huomaa, että koko haihtunut nestemäärä ei tule imeytymään, joten aloita turvotus esimerkiksi puolella haihtuneesta määrästä.

falafel

falafel

10-15 minuutin kuluttua, kun taikina on turvonnut, voit lisätä turvotetun tuorejuuston ja korianterin joukkoon ja sekoittaa taikinan tasaiseksi. Koostumuksen tulisi olla lihapullataikinan kaltaista: ei liian kuivaa mutta toisaalta muotonsa säilyttävää.

Valmiista taikinasta muotoillaan lihapullan kokoisia pyöryköitä, jotka paistetaan trangian paistinpannulla reilussa voi-öljyseoksessa. Taikinaa paistetaan muutama minuutti molemmilta puolilta, kunnes se saa kauniin värin pintaansa. Taikina on alkuun varsin herkästi hajoavaa, joten anna sen paistua kaikessa rauhassa ilman turhaa tökkimistä. Paistuessaan taikina hiljalleen kiinteytyy ja kestää kääntämisen hajoamatta.

falafel

falafel

Valmiit pyörykät tarjoillaan perinteisesti pitaleivän kanssa. Olosuhteiden vuoksi ruokamme tarjoiltiin tällä kertaa hieman kevennettynä versiona, perunamuusin kanssa. Kuten metsässä yleensäkin, maku ei tästä huolimatta jättänyt toivomisen varaa. Muodikkuutensa ansiosta ruoka sopii erittäin hyvin myös kotikäyttöön ja on takuuvarma ihastelun herättäjä päiväretkillä. Kun pakkaat reppuun vielä pitaleivät, tzatzikin ja hieman salaattiaineksia, pääset jo katuruokakulttuurin ytimeen ja makuelämys on varmasti vertaansa vailla!

Muokattu 6.9.2015 15:45: Tarkennettu kikherneiden ja papujen kypsennystä.

Hammastunturin loimuhaukea

Tuore loimutettu hauki – Hammastunturin erämaa-alue,+ 14 °C, nuotiolla

Aittajärvellä Hammastunturin erämaassa nappasi: virvelillä nousi hetken kalastelun seurauksena noin viiden kilon hauki. Illan hämärtyessä nuotiolla valmistui tervaksen tuoksussa loimuhaukea. Kalamiehenä ja kokkina Joel Heino, teksti ja kuvat Susanna ”Suski” Oksanen.Photo-21.8.2015-13.06.38

Kalan valmistus alkoi perkaamisella: kalasta poistetaan selkäranka, sisäelimet, kidukset ja pää. Kala viilletään auki niin, että se saadaan asetettua yhtenä palana nuotiolle kypsymään.Photo-21.8.2015-12.33.09 Photo-21.8.2015-12.33.39

2015_08_11_0564-212015_08_11_0578-24

Peratut ja suolatut haukifileet asetettiin nuotiolle valmistumaan tervasten loimussa. Kiinnityksessä käytettiin rautalankaa ja alustana kuin tilauksesta löytynyttä vanhaa kantoa.

2015_08_11_0623-1

Lopputulos oli erämaaolosuhteissa suorastaan taivaallinen. Tuore, huolella valmistettu kala maistuu kuivaruokavalioon tottuneen vaeltajan suussa sanoinkuvaamattoman hyvältä!

2015_08_11_0658-302015_08_11_0664-31
Lisää vaelluskuvia Hammastunturin erämaasta valokuvablogissa:
http://suski.pictures.fi/blog/34/Hammastunturin+erämaa/