”You should not go there”

laugavegur

Eli kertomus erilaisista vaellusruoista – Laugavegurinn, +2 – 12 °C, Trangialla

”Seuraa kertomuksia kaukomailta!”, julistimme taannoin facebook-päivityksessämme. Matkasimme Islantiin vaeltamaan Laugavegur-nimistä reittiä, joka oli kertomusten mukaan maisemiltaan vertaansa vailla. Päästessämme Reykjavikiin aloimme valmistautua vaellukseen: edessä oli kartan ja vaellusruokien hankintaa. Tarkoituksena oli eräruokablogimme hengessä tehdä jälleen jotakin erityistä, tällä kertaa vielä komeissa maisemissa.

Pian saimme kuitenkin useasta suusta (ainakin turisti-infon täti, retkeilyvälineliikkeen myyjä, airbnb-majoittajamme ja eräopas) kuulla, ettei reitille lähtemistä suositella kenellekään. Viime talvena oli kuulemma satanut enemmän lunta kuin vuosikymmeniin, ja reitti olisi täten haastava. Paikallisen eräoppaan mukaan reitillä tulisi olemaan ”several meters of snow” tai ”seven meters of snow”. Emme kuulleet kumpi oli oikea sanamuoto, mutta onko tuolla nyt niin väliä. Pohdimme jopa olisiko suunnitelmia syytä tarkastaa, mutta päädyimme kuitenkin lopulta lähtemään vaellukselle alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti. Eihän suomalainen nyt voi kesävaelluksella muutamaa metriä lunta pelästyä.

Toistuvat varoittelut saivat meidät kuitenkin luopumaan gourmet-elämyksistä ja keskittymään helppoon eräruokaan. Niinpä joudun ikäväkseni toteamaan että gourmet-herkkuja ei tällä kertaa ole tarjolla. Elämyksiä kylläkin.

Reissu alkoi neljän tunnin bussimatkalla Reykjavikista, joten vaelluksemme alkoi perille pääsyn kunniaksi vauhdikkaasti lounaan merkeissä. Eikä minkä tahansa lounaan, vaan muovipusseihin pakatun pastasalaatin. Koska vaelluksen alussa on aina kova hinku päästä matkaan, päätettiin tämä ruoka tehdä valmiiksi jo Reykjavikissa.
Optimized-P1320797

Vatsat täynnä pastaa aloitimme nousun kohti lumisia huippuja. Maisema muuttui hetken noustuamme yhä lumisemmaksi. Tunne oli kotoisa: kuin Suomen talvessa tarpoisi. Heti alkuun totesimme että lumikengät tai eräsukset siivittäisivät matkantekoa mukavasti, mutta jostain syystä niiden hankinta ei heinäkuussa ollut päällimmäisenä mielessä.

Optimized-P1320805

Optimized-P1320813

laugavegur

Tuvalle saapuessamme lohduttauduimme nähdessämme, että olimme, vaikkakin omaan tasoomme vaatimattomasti varustautuneita, kuitenkin keskivertoreissaajan mittapuulla herkkuruoilla liikenteessä. Ensimmäisellä tuvalla valmistamamme katkarapurisotto sai ansiokkaasti naapuriemme päät kääntymään, ja saattoipa jokunen liikutuksen kyynelkin tirahtaa.

risotto

Lopulta varoittelut runsaslumisuudesta osoittautuivat ainakin suomalaiseen makuun liiotelluilta. Patikoimme lumessa kahden ensimmäisen päiväm matkoista karkeasti puolet. Päätökset ruokien suhteen oli kuitenkin tehty napajäätikköolosuhteet mielessä joten seuraavat kolme päivää jouduimme nöyrtymään tosiasioiden edessä: ruokalista koostui pääosin pussiruoista. Keskityimme täten moniaistillisen nautintomme visuaaliseen puoleen: kokkailumaisemiin.islanti, laugavegur

Toki matkaan mahtui myös yksi aito islantilainen elämys: Hákarl ja brennivín – kansankielellä mätää haita ja paloviinaa. Hákarl valmistetaan holkerista tai jättiläishaista. Kalat ovat tuoreena myrkyllisiä, joten ne haudataan hiekkaan 6-12 viikoksi, minkä jälkeen lihaa kuivataan 4-5 kuukautta. Liha fermentoituu ja hiljalleen myrkyt häviävät. Jäljelle jää tälle erikoisuudelle ominainen, erittäin ammoniakkinen tuoksu. Liha myydään vakuumipakattuna – syy tähän käytäntöön paljastuu viimeistään pussia avatessa. Tuoksu nostaa herkästi kyyneleet silmiin ja onkin huomattavasti makua vahvempi.

brennivin

Ohessa rautavatsa-Jussin tyylinäyte ja raportti paikan päältä. Todettakoon vielä, että muu seurueemme ei kyennyt aivan vastaavaan kylmähermoisuuteen.

Comments

comments