Bonfire Appetit metsägaalan suosikkijuoma: Ruosniemen panimon Pikkupomo

Siksi kannan olutta vaelluksella

Nuuksio, Lemmenjoki, UKK ja muut erämaat, -27°C – +31°C, hyvässä seurassa

Vesi säilyy paremmin, kun sen käyttää olueksi. Jopa maanviljelyn aloittamisen motivaatio on ollut ohran kasvattaminen oluen raaka-aineeksi. Suomessa retkijuoman säilyvyyteen tulee harvemmin kiinnitettyä huomiota, mutta ruokajuoman merkitystä aterian tekemisessä kokonaiseksi ei tule suinkaan vähätellä – ei edes maasto-olosuhteissa.

Tuborg-olut ja Hot Dog Vietnamilaiseen tapaan

Olut täydentää jopa hodarin kokonaiseksi ateriaksi

Suomessa olut oli keskiajalla yksi arjen keskeisistä ravintoaineista, jota kului jopa 1,5 litraa päivässä. Nykyään olut on ainakin itselleni enemmänkin juhlajuoma, joka kruunaa sekä saunan että hyvän aterian. Päiviä kestänyt reippailu raikkaassa ulkoilmassa tekee ateriasta kuin ateriasta maistuvampaa ja erämaasaunasta erityisen rentouttavaa.

Mutta oletteko kokeilleet mitä oluelle käy, kun sitä on ensin kantanut painavassa rinkassa ja varjellut omilta mieliteoilta useita päiviä? Voin kertoa, jopa keskinkertainen lager alkaa silloin maistumaan! Ja oikeasti hyvä olut, kuten ruokakin, maistuu aivan järkyttävän hyvältä. Se on elämys, jonka eteen kannattaa vähän kärsiäkin.

Miten maksimoida metsäoluen hyötysuhde?

Paratiisikuru UKK-puistossa on yksi suosikkipaikoista maisemien ihailuun

Paratiisikuru UKK-puistossa on yksi suosikkipaikoista maisemien ihailuun

Mitä pidemmästä retkestä tai vaelluksesta on kyse, sitä tärkeämpää on olutsuunnittelu. Oluen painon vuoksi kannattaa harkita tarkkaan ne ateriat ja muut hetket vaelluksella, jolloin vaivalla kannetusta oluesta saa maksimaalisen hyödyn. Itse pidän kauas kannettua olutta arvokkaampana kuin esimerkiksi viiniä; pienestäkin muutaman desin viinipullosta voi nauttia useita kertoja, kun taas olut on väljehtymisen vuoksi parhaimmillaan yhdellä kertaa nautittuna. Hyvä tapa tehostaa ja käyttää hyväkseen tätä oluen ominaisuutta, on tietysti tarjota kavereillekin retkijuomaa kun kerran on oluensa avannut. Porukassa olut tunnetusti maistuu paremmalta.

Omilla vaelluksilla olen saanut oluesta erityistä nautintoa mm. seuraavissa tilanteissa:

  • Aterioilla: ruokajuomaolut täydentää makuelämyksen kokonaiseksi.
  • Erämaasaunan lauteilla: ahhhh!
  • Maisemapaikoissa: vaikkapa tunturin jyrkänteellä on mukavaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan maisemia ja hörpätä olut porukalla.
  • Yllätyksenä: kun porukkaa alkaa väsyttämään ja kaivaa viikon jälkeen rinkkaan piilotetun oluen jaettavaksi vaellusporukan kesken, se nostaa kummasti tunnelmaa.
Maksalaatikko ja Urho Kaleva Kekkonen olut

Saimaan Juomatehtaan Urho Kaleva Kekkosen nimikko-olut on kuin tehty nuotioruoan, kuten vaikkapa maksalaatikon, kaveriksi

Kun vaelluksen oluenjuontitapahtumat on suunniteltu, voi alkaa optimoimaan sekä laatua että määrää. Ruokajuomakäytössä lienee selvää, että oluen maku paritetaan valmistettavan ruoan kanssa – ellei lähtökohtana ole tietty olut, jonka mukaan valmistettava ateria luonnollisestikin määräytyy. Muiden oluenjuontitapahtumien suhteen suosittelen toisenlaista lähestymistapaa: minkä oluen maun haluat tuovan mieleen löylyt Anterinmukan saunalla tai auringonlaskun Paratiisikurun ylle? Maun yhdistäminen voimakkaaseen muistoon toimii hämmästyttävän hyvin, mikäli kyseessä on jokin ei-arkipäiväinen ja elämyksellinen maku. Nämä vaelluksen oluenjuontitapahtumat ansaitsevat siis jonkin erikoisemman oluen, joka taatusti jättää muistijäljen! Koff, Karhu ja Lapin Kulta, vaikka ovatkin hyviä lagereita, niin nämä ovat sen verran tavanomaisia, että vielä toistaiseksi en ole kuullu kenenkään ensipuraisulla huutavan: “Muistatko silloin kun olimme…”. Eli parasta mahdollista rinkkaan, erämaahan ei kannata kantaa bulkkia.

Ruosniemen panimon pikkupomo on erinomaista retkijuomaa

Ruosniemen panimon Pikkupomo on erinomainen retkijuoma, jonka maku pääsee uusiin sfääreihin kannettuna

Pienpanimobuumin myötä kauppoihin on tullut ilahduttavan paljon erinomaisia oluita tarjolle ja makumielipiteitä on varmasti yhtä paljon kuin juojiakin. Usein näitä pienpanimoiden tuotteita saa vain lasipullossa, jotka sopivatkin hyvin päiväretkille, kun paino ei ole ongelma. Siksi hyvän vaellukselle sopivan tölkkioluen löytäminen onkin haastavaa. Jostain syystä omasta mielestäni viini on ok ottaa vaellukselle mukaan muovisessa coca-cola -pullossa, mutta olut on kannettava alkuperäisessä pakkauksessaan. Toki dekantoidessa oluen hiilihapot laimenevat jonkin verran, mutta luulen että syy alkuperäisastian preferoimiseen omalla kohdallani on tölkin avausnapsahdus. Napsahdus joka alleviivaa juhlahetkeä ja kertoo kavereille että nyt kannattaa olla hereillä kuksan kanssa. Alkon lisäksi yritän ulkomaanmatkoilta bongailla erikoisempia oluita nautittavaksi erityisissä tilaisuuksissa.

Tunturimaisema UKK-kansallispuistossa

Tunturimaisemaa ylipainavan rinkan ruskavaellukselta, Urho Kekkosen Kansallispuisto

Oluen kanssa usein käytetty sääntö että liian kanssa pärjää aina, ei sittenkään päde vaellusolosuhteissa. Varsinkin kesävaelluksilla tehokkaasti pakatussa rinkassa kun on usein painovaraa, tulee helposti houkutus ottaa reilummin olutta mukaan. Jos rinkka alkaa painaa liikaa, painosta pääsee eroon juomalla, eikö niin? Tein itse tämän virheen ruskavaelluksella pari vuotta sitten, jolloin latasin reppuun ns. mäyräkoiran edestä ohrajuomaa. Vaikka kyseessä oli viikon reissu ja mukana oli janoisia kavereita, niin tämä määrä aiheutti hirvittävän inflaation oluen koetulle arvolle. En muista yhtäkään oluttapahtumaa tuolta reissulta, mutta muistan kyllä että yliraskas rinkka yhdessä 20km päivämatkojen kanssa aiheutti rasitusvamman, joka meinasi keskeyttää koko reissun!

Vähemmän on enemmän oluenkin kanssa ja ah sitä tunnetta kun ensipuraisulla voi nauttia oluen lisäksi vaelluksen huippukohdan fiiliksen mieleen tuovasta muistosta!

P1340328

Pullat melkein uunissa eli tikkupulla ilman tikkua

Korvapuustit – Nuuksio, -4 °C, nuotiolla

Hyvän aterian kruunaa aina teemaan sopiva jälkiruoka. Kuten olemme jo aiemmin oppineet, huolella suunniteltu metsäruokailu sisältää jälkiruoan siinä missä ruokailu missä tahansa. Jälkiruoan tehtävänä on paitsi maistua hyvältä, myös edesauttaa ruoansulatusta ruokailun päätteeksi.

Metsäjälkiruoat tuppaavat kuitenkin olemaan hieman staattisia, ja kuin tilauksesta Helsingin Sanomat esittelikin Torstai-liitteessään täysin uudenlaisen tavan valmistaa korvapuusteja. Jutussa taikina kypsennettiin uunin sijaan vohveliraudassa, mikä innoitti meidät jalostamaan ideaa omaan suuntaamme. Ei aikaakaan, kun päätös oli syntynyt: on päästävä kokeilemaan korvapuustien valmistusta nuotion lämmössä!

Ensimmäiset ajatukset jättivät epäilykselle sijaa: nuotio on uuninkorvikkeena hiukan haastava lähes yksinomaan alhaalta suuntautuvan ja helposti liian korkean lämpötilansa vuoksi. Toisaalta, innovaatioita ei synny jos ei toisinaan uskaltaudu kokeilemaan hulluiltakin tuntuvia ideoita. Olimmehan aiemminkin korvanneet uunin nuotiolla ja vieläpä hyvällä menestyksellä!

Päätimme helpottaa työskentelyä siinä määrin, että valmistimme taikinan kotona. Olivia-lehdestä löytyneellä reseptillä valmistimme taikinan rullaksi asti ja pakkasimme sen muoviastian suojissa reppuun odottamaan kypsennystä. Metsässä leikkasimme taikinapötköstä pullia, joita sitten aloimme kypsentämään.

korvapuusti

Kuten aprikoimmekin, paistaminen osoittautui alkuun hieman haastavaksi. Kokeilimme valmistusta kolmella eri tavalla: suoralla tulella, foliokäärön sisällä ja foliokantisella paistinpannulla. Suoralla tulella valmistetut pullat tahtoivat kärähtää, kun taas foliolla suojatut tekeleet lähinnä integroituivat ympäröivään folioon. Totesimme lopulta suoran tulen olevan paras vaihtoehto, joten jatkoimme valmistusta sen turvin ja kiinnitimme parempaa huomiota lämmönsäätelyyn.

korvapuustit

Lopulta homma alkoi onnistua, ja tuotokset alkoivat vaikuttaa esittelykelpoisilta. Taikina kypsyi sisältä asti ja pullat olivat todella maukkaita!

Summa summarum:

  • korvapuustien teko nuotiolla onnistuu
  • tee tarvittavat ennakkovalmistelut kotona
  • jos mahdollista, hommaa mukaasi pienisilmäinen metalliritilä
  • paista suoralla tulella, älä virittele folioita tai muita ainakaan pullan alapuolelle
  • tarkkaile tulta, paista melko miedolla lämmöllä ja käännä pullia tarvittaessa useammankin kerran
  • nauti lopputuloksesta!

korvapuustitkorvapuustiP1340327 (Medium)P1340341 (Medium)

IMG_4137_2

Suuren urheilujuhlan tuntua

Metsägaala – Nuuksio, -1 °C, ystävien kanssa

Reilun kuukauden ajan hehkutettu metsägaala alkoi viimein lähestyä. Ennakkotietojen perusteella näytti siltä, että väkeä olisi tulossa varsin mukavasti, mutta sääennuste vaihteli koko edeltävän viikon ajan upean ja melko surkean välillä, joten lopullisen osallistujamäärän suhteen ilmassa oli lievää jännitystä. Mitä, jos kukaan ei tulekaan paikalle? No, ainakin puolisot varmaan tulevat. Ja ehkä parhaat kaverit, edes säälistä.

Hioimme valmisteluja loppuun vielä edeltävän viikon ajan. Mitä kaikkea tarvitaan? Ruoan tekeminen tavoittelemallemme viidellekymmenelle on aivan eri asia kuin vain omalle porukalle. Kaikkea tarvitaan enemmän – tietenkin itse ruokaa, mutta myös astioita ruoanlaittoon ja  tällä kertaa poikkeuksellisesti myös esillepanoon. Homma oli onneksi hyvin hallussa joten kun vielä torstain-perjantain aikana sääennuste alkoi povaamaan hyvää säätä lauantaipäivälle, olimme niin sanotusti maastovalmiita.

Etujoukkomme siirtyivät kaupan kautta maastoon perjantai-iltana tarkastelemaan tiluksia ja suorittamaan valmisteluja suurta juhlaa varten. Viimeistään tässä vaiheessa kiittelimme huolellista varautumista: puolijoukkueteltan lämmössä valmistelut sujuivat mukavasti kun ulkona tuiskutti räntäistä lunta vaakatasossa. Aloitimme valmistelut ulkona ja sisällä hymyssä suin.

P1340073_muokattu P1340064_insta

Viimein lauantaiaamu valkeni (ehdimme toki myös nukkumaan välissä jokusen hetken). Yön aikana oli satanut viitisen senttiä puhdasta lunta, joten maisema oli kaunis jo tässä vaiheessa. Aamulla tuli muutama sakea lumikuuro vielä lisää, ja kun aurinko näiden jälkeen näyttäytyi pilvien takaa, oli kuin olisimme astuneet satumaisemaan!P1340111

Saimme kuin saimmekin aamupäivän aikana myös tarjoilut valmisteltua. Metsägaalan menu oli luonnollisesti kolmen ruokalajin mittainen:

  • Alkupaloiksi ruisnappeja äyriäistäytteellä sekä jääteetä
  • Pääruoaksi itse tehtyä makkaraa (joista aiempi juttu täällä), nuotioperunaa ja coleslaw-salaattia, ruokajuomana Ruosniemen panimon Pikkupomoa
  • Jälkiruoaksi vaniljaista panna cottaa passionhedelmähillolla ja kahvia

Halusimme karistaa turhan jäykistelyn ja tarjosimme ruoan esivalmisteltuna – lopullisen silauksen jokainen sai antaa annokselleen itse. Vieraita pyydettiin ennakkoon ottamaan mahdollisesti omistamansa nuotiopaistinpannut mukaan ja mielestäni tämä konsepti toimi hyvin – nuotiolle ei missään vaiheessa tullut pahaa ruuhkaa ja valmiiden aterioiden tarjoilu olisi ollut sanalla sanoen logistisesti hieman haastavaa.

IMG_4058IMG_4115 IMG_4118 IMG_4168

Päivän onnistumisesta on osaltaan kiittäminen myös yhteistyökumppaneitamme: saimme lahjoituksina makkaroihin tarvittavan lihan Hämeenkylän K-Supermarketilta, oluet Ruosniemen Panimolta ja kahvin Johan & Nyströmiltä.  Kiitos näistä teille jokaiselle erikseen!IMG_4209IMG_4241_instaIMG_4071_2

Tunnelma gaalassa oli todella lämmin: jokaiselle löytyi juttukaveria ja monet tekivät yhteistyötä annoksia valmistaessaan. Pidimme jopa pienimuotoisen puheen kesken kaiken, mutta edes tämä ei saanut rentoa tunnelmaa latistumaan! Yhteensä paikalla oli noin neljäkymmentä metsäruoan ja blogimme ystävää. Päivän jälkeen ainakin yksi asia lienee selvää: jossain muodossa tämä tullaan vielä toistamaan, niin onnistunut päivä mielestämme oli!IMG_4137_2

 

 

Kerman keittoa

Vaniljapannacotta – itäinen Suomenlahti, -5 °C, Trangia

Kuolleen helmikuisen jäälakeuden keskellä kukoistanut yksinäinen vehreä minttupuska innoitti meidät kerman keittoon. Lapsuuden ysäriherkku on yksinkertaisuudessaan ja rasvaisuudessaan mainio ulkoilmaruoka.

minttu pannacotta

Hyvissä jälkiruoissa on kermaa ja sokeria. Reilusti. Parhaissa jälkiruoissa ei juuri muuta olekaan. Piemontelainen keitetty kerma, panna cotta, vaatii valmistuakseen vain hetken. Tarkemmin määriteltynä noin sen ajan kuin keittimeltä kuluu puolen litran kiehauttamiseen. Aineksetkin säilyvät rinkassa syksyllä ja suojasäällä vallan kelvosti. Juurikaan ei jää syitä, miksei keittokerma nousisi metsäjälkiruokiemme topteniin.

PC2

Neljälle

  • 4dl kermaa
  • 1dl maitoa
  • 90g ruokosokeria
  • puolikas vaniljakota
  • 6g liivatetta
  • 2 punapassion hedelmää ja muutamia mintunlehtiä koristeluun

PC3

Upota liivatteet kylmään veteen pehmentymään.

Prosessoi puukolla siemenet ulos vaniljan kodasta. Miksaa kerma, maito, sokeri ja vaniljansiemenet retkikeittimen kattilassa. Lämmitä hiljakseen hämmentäen liki kiehuvaksi. Jos hallinnassasi on lämpömittari, tulisi sen näyttää 92°-94°C. Luonnonläheisempi vaihtoehto on nousta 1700-2300 metrin korkeuteen, jolloin kiehumispiste laskee näppärästi noihin lämpötiloihin.

Seuraavaksi heitä lionneet liivatteet sekaan edelleen hämmennellen. Kun liivatteet ovat liuenneet, on aika kaataa tuotos tarjoiluastioihin jäähtymään. Sijoita seoksella täytetyt astiat viileään paikkaan jähmettymään noin kolmen tunnin ajaksi.

Ennen esillepanoa suorita pikkutarkka koristelu luonnon antimilla. Sokerista kermaisuutta tasapainottamaan kannattaa valita hapokkaita koristeita.

PC4

kermavaahto

Miten kerma vaahdoksi metsässä?

Kermavaahtoa tilapäisvälineillä – Luukki, +/-0 °C, kuusenhavu

Kunnon pullakahvit ovat retken kuin retken kohokohta, ainakin omasta mielestäni. Laskiaisen aikaan eväspullat ovat luonnollisestikin laskiaispullia, joiden välissä on hilloa (ok, ymmärrän että on olemassa preferenssi myös mantelimassalle…) ja reilusti kermavaahtoa. Kermavaahto pullan välissä tarkoittaa sitä, että valmiit laskiaispullat ovat epäkäytännöllisiä retkirepussa – niinpä ne on valmistettava taukopaikalla luonnon helmassa.

Vuosi sitten laskiaista edeltäneenä viikonloppuna sää oli mukavan nuhjuinen, välillä tihuutteli räntää ja ilmassa oli sumua. Tällaisella säällä harvemmin on ruuhkaa metsässä ja luonnon rauhasta saa nauttia jo helpostikin saavutettavilla paikoilla. Niinpä suuntasimme lähiseuduille Luukkiin Kaitalammelle ja tarvottuamme aikamme nuoskaisessa hangessa asetuimme nuotiopaikalle, jossa oli upea järvimaisema kokkailuun ja ruoasta nauttimiseen.

Pääruoaksi nautimme Jokirapurisottoa, jonka jälkeen kahvimestarimme alkoi paahtamaan papuja ja keittelemään pannukahveja. Me taas aloimme valmistamaan laskiaispullia. Tai no, oikeastaan täyttämään sillä olimme tällä kertaa oikaisseet hakemalla valmiit pullat leipomosta. Laskiaispullien täyttäminen metsäolosuhteissa piti olla läpihuutojuttu, kunnes hoksasimme ettemme olleet miettineet kerman vaahdottamista.

Kerman vatkaaminen trangian kattilassa LuHa:lla ei saanut vapaaehtoisia asettumaan jonoksi asti. Niinpä insinöörimme alkoivat pohtimaan vaihtoehtoisia tekniikoita kermavaahdon valmistukseen eli ilmakuplien sekoittamiseen kerman sekaan. Lähes suorilta metodiksi valikoitui kerman sekoittaminen vesipullossa, johon lisäsimme kuusenhavun tehostamaan pullossa olevan ilman sekoittumista nesteen sekaan. Kuusenhavulla siis emuloimme mm. proteiinishakereista tuttua ritilää, joka pulloa heiluttaessa sekoittaa nesteen ja ilman saaden protskupirtelön kuohumaan.

Kermavaahdon resepti metsävälinein

  • 2dl kermaa
  • Ripaus sokeria
  • Vesipullo, jossa reilusti ilmatilaa
  • Haarautuva kuusenhavukermavaahto

Etsi pulloosi sopiva kuusenhavu ja aseta se pullon sisään yhdessä kerman ja sokerin kanssa. Vatkaa jämäkällä ranneliikkeellä muutama minuutti, kunnes kerma alkaa vaahtoutumaan. Tarkista tarvittaessa muutamaan otteeseen kerman kuohkeus optimaalisen vaahtoutumisasteen löytämiseksi.

Kun kermamme oli kyllin vaahtoutunut, halkaisimme pullat, lisäsimme hilloa kohtuudella eli reilusti ja viimeistelimme metsäisellä kermavaahdolla. Kuusen havun käyttämisen etu kerman vaahdotuksessa oli vieno kuusen aromi, joka oli tarttunut kermavaahtoon ja sopi erinomaisesti yhteen pullan ja pannukahvin kanssa.

IMG_6435

Vuosi takana, tulevaisuus edessä

Kuin yllättäen, blogimme täyttää yhden vuoden. Aika tuntuu menneen melkoisen nopeasti, mutta yksivuotissynttärit ovat kaiketi yleensä edessä, kun aloituksesta on kulunut kaksitoista kuukautta. Matkan varrelle on jo tähän mennessä mahtunut yhtä jos toistakin hauskaa sattumusta: lukuisia herkullisia reseptejä, hyviä nuotion äärellä käytyjä keskusteluja ja maastoöitä. Yllättävän paljon myös kehuja ja kannustusta, kiitos niistä kaikista!

Idea blogiin lähti alunperin siitä, että mielestämme oli vaikea löytää kunnollisia retkiruokavinkkejä monipuolistamaan omien retkiemme evästarjontaa. Kävimme itse säännöllisen epäsäännöllisesti retkellä, joten omien kokeilujen dokumentointi ja jakaminen tuntui luontevalta. Kun blogille sitten keksittiin eräällä retkellä nimikin, alkoi blogin synty olemaan selvä.

Matkan varrella ainakin oma tietoutemme suomalaisesta retkiruokakulttuurista on noussut kohisten, ja facebookin retkikokki-ryhmääkin seuratessa näyttää siltä, että retkillä uskalletaan laajalti kokeilla myös pussikeittoa ja grillimakkaraa haastavampia vaihtoehtoja. Toisinaan nuotioiden ääressä näkeekin jo todellisia taidonnäytteitä! Oma ruoanlaittofilosofiammekin perustuu pitkälti ajattelumalliin, jossa ensin mietitään mitä tekisi mieli, ja vasta sen jälkeen tarkastellaan valitun ruoan valmistustapaa.

Vuoden aikana saatiin kasaan kaikkiaan 29 kirjoitusta, joita luettiin yhteensä yli 10 000 kertaa. Facebookissa sivusta tykkää jo yli 1 100 fania, mikä on ainakin allekirjoittaneen mielestä kova juttu!

Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa blogia kuin yksivuotissynttärit! Haluammekin kutsua sinut ystäviesi kanssa Bonfire Appétitin näköisille metsäsynttäreille lauantaina 13.2.2016, klo 12-15! Synttärit pidämme tietysti luonnon helmassa, Nuuksion Kolmoislammin varaustulipaikalla. Tarjolla on loistavan seuran lisäksi tunnelmointia nuotion äärellä, retkievästä blogimme tyyliin ja parhaiden metsäherkkukokemusten vaihtamista. Ilmoita itsesi ja kaverisi mukaan oheisen lomakkeen kautta. Mukaasi tarvitset normaalit ulkoiluvaatteet ja ruokailuvälineet sekä nuotiopaistinpannun, mikäli omistat sellaisen.

Tervetuloa!

hummerikeitto

Tapahtui Nuuksiossa kauan, kauan sitten

Hummerikeitto – Nuuksio,  noin -10 °C, nuotiolla

Seuraa kertomus retkikokkailuharrastuksen alkuvaiheilta, joulukuulta 2012. Suuntasimme Nuuksioon ja kokoonnuimme Sellon Citymarketissa täysin vailla suunnitelmia. Hetken ihmettelyn jälkeen pakastealtaasta löytyi hummereita, ja kuten tavataan sanoa: loppu on historiaa. Siemen Bonfire Appétit -blogiin oli kylvetty.

Ensimmäisenä oli tietenkin selvitettävä, kuinka hummerin voisi valmistaa maasto-olosuhteissa. Nopean googlailun tuloksena löysimme keittotaito-sivustolta reseptin, jonka pohjalta uskalsimme poimia hummerin altaasta omaan ostoskoriimme.

Ainekset neljälle:

  • 1 hummeri
  • 1 sipuli
  • pari porkkanaa
  • purjosipulia
  • pala juuriselleriä
  • öljyä
  • tomaattipyreetä
  • kermaa
  • suolaa
  • voita
  • vehnäjauhoja
  • valkopippuria

Uskalsimme jättää eräolosuhteiden nojalla alkuperäisestä ohjeesta siis kalaliemen, tillin ja ruohosipulin pois. Jälkikäteen arvioituna näillä olisi varmasti ollut paikkansa sopassa, mutta kuten tavataan sanoa: “Metsä on paras mauste.”

Jos olet retkellä talviaikaan, hummeria voi olla hyvä sulattaa lämpimässä vedessä hetki ennen perkaamista. Käytimme tarkoitukseen pakkia ja – tietenkin elvistelimme kuvalla välittömästi facebookissa!

image 1

Kun hummeri on riittävän sula, se perataan. Hummerin perkaaminen vaatii pientä viitseliäisyyttä mutta ei onneksi ole järin vaikeaa. Työskentelyyn on hyvä varata tukeva alusta, sillä kuoren halkominen saattaa vaatia hieman voimankäyttöä. Varaa lisäksi pari astiaa lihan ja kuoren erotteluun. Tässä vaiheessa siis irroitetaan pyrstö ja sakset ja poimitaan niiden sisältä liha talteen. Sen jälkeen poistetaan pään sisus ja paloitellaan kuoret pieniksi palasiksi.

Kuoria ja vihanneksia kuullotetaan kattilassa hetki, jonka jälkeen päälle kaadetaan konjakki, viini ja tomaattipyre sekä tarpeen mukaan hieman vettä. Seoksen annetaan hautua noin tunti. Koska nuotiolla lämmön tasaisuus on hankala varmistaa, on hyvä tarkistaa tasaisin väliajoin että keitoksessa on riittävästi nestettä. Havaitsimme lientä keitellessämme, että varsinkin Trangian kattilasta neste haihtuu isomman suuaukon vuoksi huomattavasti nopeammin kuin kenttäpakista.

Screen Shot 2016-05-23 at 11.07.05 AM

Tunnin kuluttua siivilöi keitoksesta kuoret ja vihannekset pois. Lisää keittoon kerma ja anna lämmetä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tee voista ja vehnäjauhoista pieni pallo ja lisää se keittoon. Jos liemi ei sakene riittävästi, tee sama tarvittaessa uudestaan. Anna keiton kiehua vielä viitisen minuuttia, jonka jälkeen lisää lihat keittoon ja tarjoile välittömästi.

Hummerikeiton kyytipojaksi sopii erinomaisesti huokea viiden tähden Leyda Sauvignon Blanc Lot 4 -valkoviini ja patonki! Hummerikeitto lautasellamme ja valkoviini kuksassamme lausuimme toisillemme ensimmäistä kertaa: “Bonfire Appétit”. Uskoisin, että näin tulemme toteamaan vielä monia, monia kertoja.

suola

Vähän suolasta

Metsämiehen maustearsenaalissa ei ole suolaa tärkeämpää. Suola on sekä välttämätön ravintolisä pitkillä vaelluksilla, että äärimmäisen monikäyttöinen mauste. Postauksissamme olemme pariin otteeseen viitanneet eri suolalaatuihin, minkä johdosta meitä on pyydetty raottamaan hieman salatun suola-arkkumme kantta. Kuten mihinkään ruokaan liittyvään, emme suhtaudu suolaankaan välinpitämättömästi vailla vahvoja mielipiteitä.

Suolat-BfA-03-

Suolaa syntyy määritelmällisesti hapon ja emäksen reagoidessa. Ruokasuolaksi kutsuttu natriumkloridi ei esiinny luonnossa puhtaana vaan joukossa on vaihteleva määrä epäpuhtauksia, jotka tuottavat luonnonsuoloille tyypilliset runsaat makusävyt. Tyypillisimmin joukossa on kalium- ja magnesiumyhdisteitä sekä varsinkin vuorisuolassa rautayhdisteitä, jotka runsaina antavat joillekin vuorisuoloille vaaleanpunaisen värin. Näinä aikoina kun suola on halpaa kuin saippua unohdamme suolan valtavan merkityksen maailmanhistoriassa. Pienet ohikiitävät vihjeet muistuttavat meitä ajasta ennen tyhjiöhaihduttimen romahduttamaa suolan hintaa: Salzburg, Galicia,  salaatti, salary. Käsin kerättyjen merisuolakiteiden tai vaivoin huterista kaivoksista louhitun vuorisuolan hinta oli tuolloin todellakin suolainen.

Suolat-BfA-04-

Ruokasuola on valittava käyttötarkoituksensa mukaan. Ehdottomia sääntöjä ei ole, mutta meidän käyttämämme periaate on: vuorisuolaa maaeläimille ja merisuolaa mereneläville. Rajatapauksissa voi kompromissina käyttää lahtisuolaa, kuten esimerkiksi linturuokia valmistaessa.

Toinen teesimme on, että suolan suhteen voi käyttää samoja periaatteita kuin viinin valinnassa: suola samalta alueelta kuin resepti tai pääraaka-aine. Makunystyröitä enemmän lämmittää mieltä ajatus, että koko ateria on valmistettu viimeistä piirtoa myöten kokonaisuutta kunnioittaen. Suolantuotantoa on liki jokaisessa maassa, joten vaihtoehtoja löytyy. Valitettavasti suomalaista suolaa emme ole löytäneet. Suomen maantiede onkin kaikin tavoin suolan valmistukselle vihamielinen: meren suolapitoisuus on matala ja ilmasto ei sovi ulkoilmassa haihduttamiseen. Suomen geologiakaan ei kunnostaudu vuorisuolan eli haliitin kaltaisten sedimenttikivilajien tuotannossa.

Kaupoissa törmää ajoittain maustettuihin suoloihin. Maustetut suolat kuuluvat samaan kategoriaan kuin maustetut teet tai maustetut jukurtit; ne ovat järjettömiä ja turhia. Parempi pakata mukaan kuivattuja yrttejä ja kunnon alkuperäsuolaa kuin valmiiksi maustettua suolaa.

suola

Ohessa muutamia otteita retkisuolastostamme

Himalajan vuorisuola – Vaaleanpunainen vuorisuola Khewran kaivoksesta Punjabista. Valtavasta suolaesiintymästä riittää nykyisellä louhintavauhdilla vielä 300 vuotta tätä herkkua. Moniulotteinen ja mineraalinen maku. Ehdoton hankinta joka kotiin ja rinkkaan.

Maldon – Vanha merisuolaklassikko pyramidin muotoisine kiteineen. Maailmankuulu suolabrändi on yksi harvoista nykyisin toimivista Britannian merisuolantuottajista. Laadukas perussuola, joka toimii myös sormisuolana murenevan rakenteensa vuoksi.

Adrianmeren merisuola – Valmistetaan Ninin historiallisella haihduttamolla Kroatiassa Ardianmeren rannalla. Tätä suolaa paatuneet Rooman legioonalaiset saivat palkakseen, ripottelivat ruokaansa ja lisäsivät garumiinsa.

Viimeisimmällä teriyaki-lohiretkellämme tutustuimme Guéranden lahtisuolaan. Lievästi kuvottavan näköinen harmaan kokkareinen löytö. Termi lahtisuola ei tässä viitttaa kenenkään lahtaamiseen, joskin lahdinkin säilöntään tuote varmasti toimisi. Guéranden lahtisuola valmistetaan Loiren suulla Bourgneufinlahden suolasoilla Bretagnessa ikivanhalla menetelmällä haihduttamalla suolavettä ulkoaltaissa ja keräämällä syntyneet suolakukat käsin veden pinnalta. Aikaisemmin vain rahvaan käyttämä harmaa suolalaatu on nykyään nostanut statustaan kuin osterit ikään. Erinomaisen suolainen ja intensiivinen maku. Suosittelemme.

Suolat-BfA-05-

Jos kiinnostuksesi suolaan heräsi, suosittelemme jatkamaan syksyn pimeinä iltoina esimerkiksi Mark Kurlanskyn mainion teoksen Suola parissa. Sen innoittamana voi järjestää ystävilleen jopa suola-tastingin.

P1330618

Yhdeksän tikkua laudassa

Teriyaki-loimulohi – Nuuksio, + 3 °C, nuotiolla

Tarvitseeko perustella, että haluaa metsään? No perustellaan sitten: kaupunki alkaa ahdistamaan ja kesästä on jo aikaa. Metsä tarjoaa tällä hetkellä väriloistoaan ja puolukat ovat parhaimmillaan. Myös ystävien tapaaminen metsässä on kiitollista – ilman häiriötekijöitä aikaa jää myös syvällisempään jutusteluun nuotion loimussa. Syksy on hyvää aikaa retkeillä myös lämpötilan suhteen: ei tarvitse olla huolissaan herkästi pilaantuvien raaka-aineiden puolesta ja toisaalta vihreät ruoat eivät jäädy. Muina vuosina puhuisin tässä myös sienien mahtavuudesta, mutta tänä syksynä sieniä on vähäsateisuuden myötä ollut todella vähän verrattuna aiempiin vuosiin.

Lähdimme retkeilemään Nuuksion kehtoon tarkoituksenamme tehdä lounaaksi raikkaita makuja spartalaisella otteella. Tilanteeseen sopiva resepti löytyi Meri-Tuuli Lindströmin uudesta Mökin keittokirjasta. Loimulohi on klassinen metsäruoka, ja halusimme kunnioittaa tätä ja toisaalta muokata siitä päivitetyn version. Loimutimme siis teriyaki-lohta.

Ainekset kolmelle

  • 1,2 kg lohta
  • 1 dl soijakastiketta
  • 1 rkl sokeria
  • 2 cm inkivääriä
  • 1 valkosipulin kynsi
  • omenaviinietikkaa

 

Valmistus

Ruoan tekemisen voi tarvittaessa aloittaa jo kotona, teriyaki-marinadin voi tehdä valmiiksi kaupungissa. Me tietenkin teimme sen metsässä. Pilko inkivääri ja valkosipuli siivuiksi ja yhdistä kattilassa muihin aineisiin. Marinadin täytyy olla voimakas ja intensiivinen, sen takia sitä kannattaa keittää vähän kasaan. Keittämisen tarkoitus on myös saada inkivääristä ja valkosipulista paljon makua. Kun marinadi on reilun viiden minuutin keittämisen jälkeen valmis ja jäähtynyt, voi lohen laittaa maustumaan. Tähän kannattaa käyttää aikaa parisen tuntia, jotta maut pääsevät lihan sisälle.

teriyaki-kastike

Loimutuslaudan ja puunaulojen rakentaminen on täydellistä metsäpuuhaa. Tarkoitus on löytää sopivan leveä lauta ja sitä vahvemmasta puusta tehdyt naulat. Löysimme kaatuneen kuusen, josta otimme tyvestä hyvänkokoisen pötkön ja halkaisimme sen. Kaatuneen katajan oksista veistimme puunaulat.

Lohen kiinnittäminen tukkiin vaatii pientä askartelua. Kun nuotio alkaa olla valmis ja maut imeytyneet loheen, voit kiinnittää lohen lautaan. Lohen nahka on todella sitkeää ja kestävää, joten siihen kannattaa puukolla pistää pieni reikä samalla kun painaa lautaan reiän alun puunaulalle.

loimulohi

Loimulohen paistaminen on toisaalta tarkkaa puuhaa ja toisaalta leppoisaa odotusta. Tarkkana saa olla lämpötilan kanssa, mutta kun lohi on hyvin aseteltu ja nuotio palaa tasaisesti, niin odotus on ruokahalua kasvattavaa. Paistamiseen menee noin tunti. Lämpötilan voi mitata kädellä, kämmentä pitäisi pystyä pitämään kalan päällä. Jos kättä polttaa heti, on lämpö liian kuuma tai jos käsi ei tunne lämpöä, tulee nuotio sytyttää uudestaan. Paistamisen aikana jäljelle jäänyttä marinadia kannattaa valella lohen pintaan tähän tarkoitutulla metsästä rakennetulla työkalulla.

marinointi combine

Lohen pinnan tulee värjäytyä kauniin ruskeaksi, marinadin sokeri siinä tuo makua paahtuessaan. Kun lohi oli valmis, paahdoimme vielä seesamin siemeniä ja ripottelimme ne kalan pintaan korostamaan makuja.

P1330588

Spartalaisen lounaan tästä tekee se, että emme syöneet lounaalla muuta ja päädyimme lopulta nauttimaan lohen suoraan loimutuslaudalta. Reilun kiloinen lohifilee riitti kolmelle, kun mukana oli sopivasti temperoitunutta rieslingiä, joka maultaan sopi teriyakin kylkeen kuin naulattu.

bon-appetit

Mausteet tekevät retikiruoasta mausteisempaa

Mitä mausteisempi, sitä mausteisempi

Tortillat papukastikkeella – Hammastunturin erämaa, + 14 °C, Trangialla

Kasvisruokavalion ja fyysisen aktiivisuuden, kuten vaeltamisen yhdistäminen saattaa ensi alkuun tuntua haastavalta. Miten varmistetaan riittävä proteiinin saanti jotta keho jaksaa vielä huomennakin? Pavut ja herneet ovat mainio tapa turvata monipuolinen ruokavalio, jos joukossa on kasvissyöjiä – minkä lisäksi kasvisruokavaliossa on toki lukuisia muita hyvä puolia.

Valmistimme tämän ruoan Hammastunturilla vaeltaessamme. Ruoka tehtiin toisen vaelluspäivän päivälliseksi, ja varsinkin alkumatkasta on mukava palkita itsensä kunnon ruoalla, vaikka se hieman painavampaa olisikin. Juuri ennen iltapaikalle saapumista meidät yllätti lyhyt mutta märkä sadekuuro. Orastavan nälän ja vilun antamalla tarmolla kuljimme loppumatkan ja ainakin itseäni auttoi jaksamaan tieto pian saatavasta hyvästä ruoasta – kuten niin monta kertaa aiemminkin!

Jos suuntaat vaeltamaan erämaahan, jossa ei autiotupia ole tarjolla, suosittelen että pakkaat mukaan riittävästi mausteita. Hieman tulinen ruoka lämmittää todella mukavasti vaelluspäivän päätteeksi. Teimme papukastikkeesta kaksi eri versiota erilaisten makutottumusten mukaan, minkä lisäksi tarjolla oli vielä pullo chipotle-kastiketta halukkaille tuomaan potkua annokseen.

Ainekset seitsemälle

  • 1 tlk (290g) kidneypapuja
  • 1 tlk (290g) kikherneitä
  • 1 tlk (290g) ruskeita papuja
  • 1 tlk (290g) valkoisia papuja
  • 2 paprikaa (kuivattuna)
  • 2 sipulia (kuivattuna)
  • 4 g sokeria
  • 3 g suolaa
  • 2 g chilijauhetta
  • 6 rkl chipotlekastiketta
  • 1,5 tl jeeraa eli juustokuminaa
  • 500 g tomaattimurskaa, kuivapaino noin 50-60 g
  • 30 g tomaattipyre tuubista
  • 2-3 tortillalettua syöjää kohden

 

Valmistus

Jos haluat säästää selkääsi, aloita ruoan valmistus jo kotona. Ota pavut tölkeistä, pilko niitä tarvittaessa pienemmäksi ja asettele uunipellille kuivumaan. Kuivata papuja matalalla lämmöllä yön yli, kunnes vesi on haihtunut niistä pois. Myös tomaattimurskan kuivaaminen on perusteltua. Tomaattimurska levitetään niin ikään uunipellille ja annetaan kuivua, kunnes se muistuttaa kengänpohjaa, kuten allaolevassa kuvassa.

P1330079

Maastossa aloita liottamalla papuja vedessä ja lisää joukkoon myös kuivattu tomaattisose. Lisää joukkoon myös kotona kuivaamasi sipuli ja paprika sekä kaikki mausteet.

Tämän ruoan ainesosat eivät varsinaisesti kaipaa kypsentämistä, eli tärkein tehtäväsi on keitellä kastiketta kokoon ja lisäillä tarvittaessa vettä, kunnes pavut ovat pehmeitä. Jos haluat säästää kaasua, voit aloittaa papujen ja kikheneiden liottamisen juomapullossa jo päivän aikana – tämä lyhentää keittoaikaa merkittävästi. Toisaalta ruoka maustuu keitettäessä, joten jonkinlainen kompromissi on varmasti omiaan tuottamaan parhaan lopputuloksen.

P1330073

 

Lopulta, kun keitos mielestäsi hipoo täydellisyyttä, voit kutsua ystäväsi syömään. Esittele keitoksesi ja tarjoa chipotlea sille, joka ääneen epäilee ruoan tulisuutta! Savustetuista jalapeñoista valmistettava kastike tuo tulisuuden lisäksi myös erittäin hyvää savun makua, joten sen kokeiluun kannattaa toki rohkaista muitakin seurueen jäseniä.
P1330075Lopuksi, taiteile itsellesi sopiva keko kastiketta tortillaletun päälle, ripottele kyytipojaksi hieman chipotle-tabascoa ja nauti!

P1330092